osa 5

1. Sota alkaa
2. Evakkojunassa
3. Kylmäkoskella
4. Talvisodan jälkeen. Muutto Viialaan.
5. Nokialle
6. Jatkosota. Takaisin Karjalaan.
7. Kevät paljastaa sodan jäljet
8. Vuosi 1942. Elämä normalisoituu.
9. Sota alkaa uudestaan
10. Toinen evakkotaival. Jalkaisin kohti Saarijärveä.
11. Välietappina Rantasalmi
12. Perillä Saarijärvellä
13. Muutto Hämeeseen, Pinsiöön.

Talvi kului joutuisasti työn ja koulunkäynnin merkeissä. Keväällä saatiin tieto, että siirtoväelle ruvetaan antamaan maata Karjalaan jääneen kotitilan vastikkeeksi. Meidän uudeksi kotipaikaksemme oli määrätty Nokia. Niinpä keväällä 1941 lastasimme hevoset, lehmät ja muun vähäisen omaisuutemme junaan ja muutimme Nokialle. Saimme asunnon Korvolan kylän Vuorelan talosta. Isäntä Sulo Vuorela otti meidät hyvin ystävällisesti vastaan. Saimme asuttavaksemme talon ison pirtin ja keittiö oli yhteiskäytössä talonväen kanssa. Kesä 1941 oli kaunis ja lämmin. Meidän lasten kannalta Vuorela oli ihanteellinen asuinpaikka, sillä se sijaitsi Nokianvirran rannalla, missä kävimme ahkerasti uimassa ja onkimassa. Näihin harrastuksiin kuin myös leikkeihin meillä oli kavereita, sillä Siunaukselan lastenkoti oli aivan naapurina.

Elämä oli kaiken muun osalta hyvin, mutta karjan hoitamisen kannalta hankala, sillä laidunta ei saatu läheltä. Lehmät piti viedä laitumelle Linnavuoren alueelle noin seitsemän kilometrin päähän asunnoltamme. Sieltä Knuutilan kartanon maista aivan Jokistenjärven rannasta meille järjestettiin muutaman hehtaarin ala niittyä ja metsää laitumeksi. Alueen aitauksesta oli tulla hankala, sillä vanhat aidat olivat täysin lahot. Piikkilankaa ei saanut vapaasti ostaa, koska sen tarve linnoitustarkoituksiin oli suuri. Isä onnistui saamaan ostoluvan ja sattumalta Pirkkalan Osuuskaupasta löytyi tavaraakin, joten saimme laitumen aidatuksi.

Lypsymatka oli pitkä. Polkupyörällä äiti ajoi kahdesti päivässä tämän matkan. Harmia tuotti se, että monesti oli lehmät jo lypsetty, kun hän pääsi laitumelle saakka. Siuron asutusalue oli siinä lähellä, ja kun maidosta oli kova pula niin jotkut korjasivat ruokavaliotaan meidän lehmiemme antimilla. Erään kerran äiti pyysi minua mukaansa. Lähdimme aikaisemmin kuin normaalisti. Päästyämme laitumelle siellä olikin lypsäjä Leivon utareita tyhjentämässä. Kun nainen huomasi meidät, hänelle tuli kiire lähtö kannuineen kohti rantalepikkoa ja Siuron kallioita. Äiti saatteli matkantekoa vähemmän kohteliaasti valituilla sanoilla. Jäi onneksi vielä meillekin tilkkanen kannun pohjalle puuromaidoksi, ettei tarvinnut ihan tyhjänä palata niin kuin oli tapahtunut monta kertaa aikaisemmin ja tapahtui vielä tämänkin jälkeen, maito kun oli silloin arvossa arvaamattomassa. Siksi jotkut turvautuivat epärehelliseen omatoimisuuteen lypsämällä evakkoperheen lehmät.

SOK alkoi rakentaa Nokialle "leipätehdasta" Viipuriin menetetyn myllyn korvaamiseksi. Isä pääsi hevosen kanssa töihin rakennustyömaalle, ajoivat pääasiassa soraa Tuuliharjun kupeeseen avatusta montusta. Helmi-täti jäi edelleen Viialaan entiseen työpaikkaansa. Usein hän kävi viikonloppuisin Nokialla polkupyörä kulkuneuvonaan. Elämä sujui rauhallisesti ja turvallisesti kohti keskikesää. Siirtoväen asuttaminen korvaaville tiloille oli hyvin hidastempoista, niinpä meillekin luvattu ja jo muodostettu tila jäi saamatta. Siuron alueelta se oli suunniteltu annettavaksi.

Toinen maailmansota oli alkanut Euroopassa. Sen vaikutukset ulottuivat myös Suomeen saakka. Suurpoliittiset tekijät syrjäyttivät tai ainakin hidastivat kansallisten asioiden toteuttamista. Näin kävi myös siirtoväen asutustoiminnan. Valtiovalta alkoi valmistautua sotaan. Tästä osoituksena olivat myös raskaasti kuormatut junat Porin radalla. Ne kuljettivat sotamateriaalia Mäntyluodon satamasta. Ylikuormatut junat kulkivat hidasta vauhtia Siuron - Haaviston välillä. Tällä rataosuudella oli pitkälti loivaa ylämäkeä, joten veturit olivat kovilla. Joutuivat useasti pysähtymäänkin ja kehittämään höyryä ennen kuin selviytyivät mäestä. Usein me pojat otimme junakyytiä nousten Jaakkolan pysäkin kohdalla vaunuun ja hypimme Haaviston kohdalla alas. Jännittävää oli.