V. 1917 säädetyn kunnallislain mukaiset ensimmäiset valtuuston vaalit suoritettiin Sakkolassa joulukuun 4. ja 5. päivänä 1918. Keskuslautakunnaksi oli määrätty kunnallislautakunta ja äänestysalueita oli vain viisi, nimittäin Kirkonkylän, Viiksanlahden, Petäjärven, Vilakkalan ja Riiskan. Vaalipaikkoina olivat kansakoulut. Vaalimainonnan kiihkeydestä huolimatta ei mitään häiriöitä tapahtunut.

Valitsijayhdistykset oli perustettu poliittisissa merkeissä. Suomettarelaisilla, nuorsuomalaisilla ja maalaisliittolaisilla olivat omat listansa ja vaaliliittonsa. Tuloksena oli, että 24 paikasta vanhasuomalaiset saivat 3, nuorsuomalaiset 2 ja maalaisliitto kokonaista 19. Sosialistit lienevät antaneet äänensä maalaisliiton ehdokkaille, koska he eivät omissa nimissään vielä tällöin vaaleihin erityisemmin osallistuneet. Ensimmäiseen valtuustoon valittiin suomettarelaisista: kauppias Matti Sipiläinen Viiksanlahdesta, asianajaja Paavo Vuorinen Kiviniemestä ja talollinen Albert Karvonen Petäjärveltä, nuorsuomalaisista: opettaja Matti Valkonen Viiksanlahdesta ja herastuomari Mikko Viskari Vilakkalasta, maalaisliiton vaaliliitosta: maanviljelijät Mikko Pitkänen Viiksanlahdesta, Aleks Kiiski Riiskasta, Pekka Kaikkonen Lapinlahdesta, Juho Lappalainen Kiviniemestä, Juho Tp. Koiranen Haidermaasta, Aleks Naskali Pannusaarelta, Antti Kuisma Haidermaasta, Matti Pulakka Möngöstä, Aleks Hännikäinen Valkjärveltä, Tuomas Karvanen Vilakkalasta, Santeri Kuparinen Riiskasta, Edvard Rämö Kiviniemestä, Edvard Raaska Petäjärveltä, Mikko Naskali Haidermaasta, Yrjö Leinonen Tikansaarelta, Mikko Kallonen Lapinlahdesta, Tuomas Jääskeläinen Kirkonkylästä, osuuskaupan johtaja Vilho Paaso Purpuasta ja maisteri Mikko Jortikka Hapataisista.

Ensimmäisen valtuuston toimikausi alkoi vuoden 1919 alussa. Kokoonkutsujana toimi kuntakokouksen puheenjohtaja Mikko Lamppu. Maalaisliiton saavuttama suuri vaalivoitto aiheutti sen, että heikäläiset valtuutetut saattoivat sanella kaikki päätökset. Ennen virallista kokousta he sen vuoksi ryhmäkokouksessaan jo etukäteen sopivat menettelytavasta ja eri tehtäviin valittavista henkilöistä. »Uudet kasvot» pääsivät silloin kaikkiin tärkeimpiin toimiin.

Valtuuston puheenjohtajaksi valittiin maanviljelijä, sittemmin pitkäaikainen kansanedustaja Antti Kuisma, joka oli käynyt kansakoulun ja Räisälän kansanopiston sekä nuorisoseuratyössä kehittynyt hyväksi puhujaksi. Kunnallislautakunnan puheenjohtajaksi, jota yleensä sanottiin »kunnan esimieheksi» tai »kunnan isäksi», valittiin maanviljelijän poika Juho Koiranen. Pitkäaikaista kunnallismiesuraa alkaessaan hän oli käynyt kansakoulun ja Matti Kekin kirjanpitokurssin sekä jo perehtynyt kunnan asioihin. Tilintarkastajiksi valittiin kirjanpidonopettaja Matti Kekki, talollinen Mikko Kurikka ja kauppiaat Santeri Ollikainen sekä Jooseppi Sipponen. Kunnallislautakunnan jäseniksi tulivat maanviljelijät Yrjö Leinonen Tikansaarelta, Tuomas Jääskeläinen Kirkonkylästä, Juho Viskari Vilakkalasta, Juho Kyllästinen Lapinlahdesta, Matti Kuparinen Petäjärveltä ja Matti Vulli Röykkylästä. - Muista toimihenkilöistä ei tällöin vielä ollutkaan kysymys, koska köyhäinhoito-, terveys-, verotus- ym. lautakuntien tehtävät ja yleensä päätösten toimeenpano kuului kunnallislautakunnalle, varsinkin sen puheenjohtaja joutui hyvin laajoin valtuuksin hoitamaan raha-asioita ja kirjanpitoa sekä mitä moninaisimpia juoksevia asioita.

»Vanhojen kasvojen» perusteellinen syrjäyttäminen herätti näiden kannattajissa ankaraa arvostelua. Jopa uhattiin ajaa koko vaalit kumoon, koska muka epäparlamentaarisesti oli kokeneet voimat syrjäytetty. Eipä silti, taisi niin valitsijoita kuin tehtäviin valittuja itseäänkin aluksi arveluttaa, onnistuttaisiinko kaikista vaikeuksista selviytymään näin vereksin voimin.

Uusi valtuusto ja kunnallislautakunta alkoivat näistä epäilyksistä huolimatta noudattaa kaikissa toimissaan mitä ankarinta puolueettomuutta. Silloin havaittiin, että vanhojen viisautta myös tarvittiin, ja kun asioissa käännyttiin heidän puoleensa, harvoin apua kiellettiin. Hyvä yhteistyö syntyi jo muutaman vuoden kuluessa eikä puolueilla ollut enää käytännöllisessä kunnallistyössä mitään eroa.

----

ESIMERKKEJÄ PÄÄTÖKSISTÄ

Kunnanvaltuuston päätettävänä on lain mukaan vuosittain kunnan talousarvio ja siihen sekä tilinpäätökseen kuuluvat asiat, samoin lautakuntien valinta ym. määräaikaiset tehtävät. Tämän lisäksi on vuosien kuluessa esityslistalta ollut joukko muita asioita, joista seuraavassa eräitä poimintoja:

6.7.1922 kunnan sairaalan instrumentit ja jäljellä oleva kalusto päätettiin lahjoittaa diakonaattiyhdistykselle.

14.8.1922 raittiuslautakunnan jäsenille päätettiin anoa kotietsintä- eli tarkastusoikeutta. (Maaherra myönsikin sen muutamille.)

30.10.1922 kunnallislautakunnan esityksestä päätettiin v:n 1923 alussa ottaa käytäntöön n.s. hallinnollinen kirjanpitojärjestelmä.

23.12.1922 valittiin köyhäinhoitolautakunnan puheenjohtajaksi Mikko Pekkanen, joka samalla oli I:n köyhäinhoitopiirin hoitaja, II-:n piirin hoitajaksi valittiin Kaapro Kiiski Haparaisista, III:N piirin Matti Pitkänen Viiksanlahdesta, IV:n piirin Aleks Naskali Kiviniemestä, V:n piirin Edvard Raaska Petäjärveltä ja VI:n piirin hoitajaksi Mikko Kallonen Lapinlahdesta.

13.1.1923 kunnan toimihenkilöille päätettiin maksaa korotetut vuosipalkat: valt. puheenjohtajalle 1.000 mk, kunnallislautakunnan esimiehelle

5.000 mk, köyhäinhoitolautakunnan puheenjohtajalle 2.000 mk, asutusrahaston puheenjohtajalle 1.000 mk, aviottomien lasten valvojalle 500 markkaa. Kätilö A. Paavilaiselle maksetaan rahapalkkana - asetuksen määräämien luontoisetujen lisäksi - 5.000 markkaa vuodessa. - Samassa kokouksessa myönnettiin säästöpankille kunnantalosta toimihuoneisto.

19.3. 1923 kunnallislautakunnan esimies oli sanoutunut irti toimestaan, mutta suostui jäämään, kun palkka korotettiin 8.000 markaksi.

4.6.1923 hyväksyttiin kunnan jako kahteentoista koulupiiriin ja näille kaikille oppivelvollisuuden täytäntöönpanosuunnitelma. Asia oli uudelleen valtuuston käsiteltävänä 17.12.1923. Kouluhallitus vahvisti tehdyt päätökset

28.6.1924 Maaherra Relander oli tehnyt tutustumismatkan Sakkolaan heinäkuussa 1920, hänen toinen vierailunsa tapahtui 19.6.1923.

16.7.1923 päätettiin maaherran ehdotuksesta asettaa uhkasakkokaikille niille, jotka sallivat häissä kuokkavieraita tai pitävät nurkkatansseja.

3.9.1923 päätettiin varata rakennettavasta Rauhan piirimielisairaalasta 3-4 hoitopaikkaa.

18.4.1925 päätettiin ostaa Tuomas Vepsän tila ja luovuttaa se samallahinnalla Petäjärven Emäntäkoululle.

16.1.1926 päätettiin ruveta kuntaa sähköistämään ja valittiin sitä varten toimikunta.

9.8.1926 kansakoulunopettajat siirtyivät uuteen palkkausjärjestelmään. Samassa kokouksessa valtuusto lopullisesti hylkäsi 10 äänellä 6 vastaan Pekka Mailan tilan ostamista tarkoittavan ehdotuksen vaikka lautakunta sitä kovasti puolsi. Kauppa olisi käsittänyt Sakkolan suurimman maatilan, joka mylly- ja sahalaitteineen olisi saatu 425.000 markalla.

16.1.1927 valittiin toimikunta, jonka tehtäväksi annettiin maamieskoulun puuhaaminen Sakkolaan.

2.4.1928 päätettiin yhtyä Etelä-Karjalan Sähköyhtymien Liittoon jamyönnettiin Sakkolan Sähköyhtiön osakkeiden ostoon 300.000 markkaa.

2.4.1928 valittiin toimikunta ajamaan Valkjärven-Kiviniemen ratojen yhdistämistä. Puolustuslaitoksen ankaran vastustuksen vuoksi hanke raukesi.

30.4.1928 valtuusto hyväksyi kunnallislautakunnan toimittaman Pihlajamäen tilan peltojen myynnin eri henkilöille, hinta yht. 119.450 mk. Tila oli kymmenkunta vuotta aikaisemmin ostettu paikkakunnalta pois muuttaneelta Maria Tengéniltä 15.000 markan hinnasta. Myyjälle myönnettiin lahjapalkkiona 5.000 mk. Metsät jäivät vielä kunnalle.

29.6.1928 päätettiin ostaa Suomen lippu kaikille kansakouluille ja muille kunnan rakennuksille. Samana päivänä ostettiin Kiviniemestä Nestor Toivosen perikunnalta kolme maatilaa, joiden hinnaksi tuli huutokaupassa yhteensä 255.100 mk. Pellot myytiin palstoitettuna, jolloin alkuperäinen hinta saatiin moninkertaisena ja metsät jätettiin kunnalle.

29.9.1930 kunnan tehtävien laajeentumisen vuoksi päätettiin v:n 1931 alusta lähtien erottaa kunnallislautakunnan puheenjohtajan ja kunnankirjurin sekä rahastonhoitajan tehtävät toisistaan.

7.1.1931 valittiin kunnallislautakunnan puheenjohtajaksi Juho Kekki, rahastonhoitajaksi Aleks Kallonen ja kunnankirjuriksi Juho Koiranen, kaikki yksimielisesti. Rahastonhoitajan toimesta tehdyn valituksen johdosta lääninhallitus kumosi valtuuston suorittaman vaalin, koska rahastonhoitajan valitseminen kuului kunnallislautakunnan tehtäviin. Kunnallislautakunta päätti 5.10.1931 antaa rahastonhoidon Sakkolan Säästöpankille 4.000 markan vuotuismaksusta. Kunnallislautakunnan puheenjohtajan vuosipalkaksi määrättiin 4.000 mk ja kunnankirjurin 12.000 mk. Ennen uutta järjestelyä maksettiin kaikista tehtävistä yhteensä 15.000 mk. Samassa kokouksessa valittiin kunnallislautakunnan varapuheenjohtajaksi kauppias Albert Lamppu. Köyhäinhoitolautakunnan tehtävät yhdistettiin kunnallislautakunnan muihin tehtäviin.

30.1.1931 päätettiin laittaa käräjätalo väliaikaiseksi kunnantoimistoksi ja kunnankirjurin asunnoksi. Harkittuaan asiaa kunnallislautakunta esitti, että päätös purettaisiin, koska kunnantoimiston laitto käräjätalolle aiheuttaisi melkoisia kustannuksia, jotka kohdakkoin rakennettavan uuden toimitalon valmistuttua menisivät hukkaan. Valtuusto päätti kunnallislautakunnan ehdotuksesta pitää kunnantoimistoa edelleen kirjurin kotona Haidermaassa.

26.3.1932 valtuusto päätti 9 äänellä 8 vastaan puoltaa anniskeluoikeuksien myöntämistä Rudolf Liukselle hänen Kiviniemessä pitämäänsä kahvilaravintolaan. Valtuutetut Edvard Raaska, Juho Keinänen, Jooseppi Eeva ja Simo Ukkonen merkitsivät pöytäkirjaan vastalauseensa. Lääninhallitus ei myöntänyt anniskelulupaa. Samassa kokouksessa valtuusto päätti puoltaa anniskeluoikeuksien myöntämistä niinikään Vuoksen ja Suvannon laivoille, mutta lääninhallitus hylkäsi nekin anomukset. Asia tuli valtuustossa uudelleen esille 31.3.1933, jolloin valtuustokin teki hylkäävän päätöksen.

Pulavuodet 1930-34 antoivat oman leimansa kunnan toimielinten työskentelylle. Useimmissa valtuuston kokouksissa jouduttiin tällöin käsittelemään työttömyysasioita. Kiinteimistöjen osto kunnalle tyrehtyi, useista näyttivät ennen hankitutkin liian kalleilta. »Pulamiehet» esittivät, että kunnan pitäisi estää kaikki tilojen pakkohuutokaupat, mutta tähän vaatimukseen valtuusto ei suostunut ilman muuta, vaan valtuutti kokouksessaan 31.3.1933 kunnallislautakunnan puheenjohtajan Juho Kekin ja kirjuri Juho Koirasen neuvottelemaan nimismiehen kanssa, kuinka pakkohuutokauppojen pito voitaisiin lykätä tuonnemmaksi. Mikäli sellainen ei kävisi päinsä ja tilojen hinta jäisi huutokaupassa liian alhaiseksi, oli ne valtuuston käsityksen mukaan ostettava kunnalle, jotta entiset omistajat olisivat myöhemmin voineet lunastaa ne jälleen itselleen.

Suomen Sukututkimusseura teki näinä vuosina useita esityksiä tärkeimpien arkistossa säilytettävien asiakirjojen jäljentämisestä, mutta valtuusto hylkäsi ne, koska uuteen toimitaloon oli tarkoitus teettää riittävän suuri ja kestävä arkistoholvi, jossa uskottiin asiakirjojen olevan turvassa.

16.1.1934 valittiin valtuuston puheenjohtajaksi Santeri Ollikainen ja varapuheenjohtajaksi Aleks Kallonen.

Kiviniemen markkinoiden pito aiheutti myöskin usein kiihkeitä keskusteluja valtuuston kokouksissa. Toiset esittivät markkinoita 2-päiväisiksi, toiset pitivät niitä huonoa elämää edistävillä ja vaativat lakkauttamista. Niinpä 7.3.1934 valtuusto päätti 7 äänellä 7 vastaan pitää markkinat 1-päiväisinä. Puheenjohtajan ääni ratkaisi.

9.2.1934 perustettiin tuberkuloosirahasto, Jonka alkupääomaksi valtuusto myönsi 3.000 markkaa.

21.2.1935 perustettiin verontasausrahasto ja myönnettiin siihen 300.000 mk

Vuosina 1931-35 toimi Kiviniemessä inkeriläisten pakolaisten lastenkoti. Osa lapsista kävi Kiviniemen et. kansakoulussa, jolloin eräällä taholla moitittiin kuntaa inkeriläisten suosimisesta ja sanottiin, että inkeriläisten olisi pitänyt pysyä kotonaan.

18.11.1935 valtuusto myönsi 10.000 mk lahjoitusmaakauden muistomerkin pystyttämiseksi, rautulaiset yhtyivät hankkeeseen ja lahjoittivat osaltaan 5.000 mk. Aarno Karimori suunnittelema muistomerkki rakennettiin seuraavana vuonna Petäjärven emäntäkoulun tontille.

19.10.1936 päätettiin erottaa huoltolautakunta kunnallislautakunnasta sekä jakaa kunta kuuteen huoltopiiriin. Puheenjohtajaksi tuli Juho Kekki ja varapuheenjohtajaksi Hilja Vähämäki. Jäseniksi valittiin: Haparaisten piiriin Juho Turkkinen, Lapinlahden piiriin Mikko Kallonen, Petäjärven piiriin Viktor Ryyppö, Kiviniemen piiriin Manu Suikkanen, Haidermaan piiriin Juho Kuisma ja Sakkolan piiriin Matti Laamanen.

30.7.1937 valtuusto päätti ottaa yhdessä seurakunnan kanssa toisen diakonissan, jonka sijoituspaikka olisi Suvannon eteläpuoli. Kunta sitoutui vuosittain suorittamaan menoista sen osan, mitä lahjavaroilla ei voitaisi peittää.

Samassa kokouksessa päätettiin rakennettavaksi yhdessä seurakunnan kanssa kunnan toimitalo, jonka kokous- ym. huoneita saisi käyttää seurakunnallisiinkin tarkoituksiin. Talon paikaksi hyväksyttiin myöhemmin kellotapulin luona oleva kenttä.

Oikeusministeriölle 17.3.1939 annetussa lausunnossa puollettiin Käkisalmen tuomiokunnan jakamista siten, että Sakkolan, Vuokselan, Metsäpirtin ja Raudun kunnat muodostaisivat oman tuomiokuntansa, tuomarin asuinpaikkana Kiviniemi.

28.6.1939 päätettiin yhdessä Vuokselan, Raudun, Metsäpirtin, Räisälän ja Valkjärven kuntain kanssa ryhtyä toimenpiteisiin yhteiskoulun saamiseksi Kiviniemeen, josta kunta 23.8.1939 myönsi perustettavalle koululle ilmaisen tontin kunnan maista Kiviniemen parhaimmalta paikalta ja lisäksi myönnettiin 100.000 markan suuruinen avustus. Asiaa ajamaan valtuusto valitsi puheenjohtajansa Arvo Liesmaan.

19.10.1939 päätettiin valita kansanhuoltolautakunta, joka samalla olisi työvelvollisuuslautakunta. Lautakunnan kokoonpano: puheenjohtaja Juho Koiranen, jäsenet Edvard Raaska, Aleks Ukkonen ja Jooseppi Eeva.

19.10.1939 korotettiin sotaväelle luontoissuorituksena annettavien tarvikkeiden hinnat seuraaviksi: naudanliha 8:50, sianliha 3:50, voi 28:-, herneet 4:-, kauraryynit 4:50, perunat -:50, kaurat 1:80, ruis 2:60, ruisjauhot 2:75, vehnä 3:-, vehnäjauhot 5:-, ohra 2:-, ohrajauhot 3:50, ohraryynit 4:-, lampaanliha 11:-, kylvyheinät l:-, niittyheinät -:75, ruisoljet -:30, kauraoljet -:40 kilo, maito 1:60 litra, koivuhalot 60:- ja sekahalot 50:- mk. Se oli viimeinen Sakkolassa pidetty kokous.

Vaikka viimeisen kokouksen aikana miehet jo olivat ylimääräisissä harjoituksissa ja liikekannallepano siten tosiasiallisesti suoritettu, ei kenelläkään ollut aavistusta kunnallisen elämän keskeytymisestä. Rajaseudun väestöhän uskoi lujasti rauhan säilymiseen. Yleinen evakuointi oli kuitenkin talvisodan ensimmäisen päivän aamuna toimitettava Suvannon eteläpuolisilla alueilla niin pian, että lähinnä rajaseutua asuneet eivät ehtineet joka paikassa kunnollisesti pukeutuakaan. Näin ollen ymmärtää, miten vanhimman arkiston evakuointi Petäjärveltä jäi silloisissa oloissa suorittamatta.

Pelastetuksi saatu osa kunnan arkistosta siirrettiin Kylmäkosken kirkonkylän kansakoululle, josta sille ystävällisesti luovutettiin säilytystilat. Ensimmäinen talvisodan aikainen valtuuston kokous pidettiin 20.2.1940. Tällöin valittiin poissa olevien tilalle uudet toimihenkilöt.

Talvisodan jälkeen näytti siltä, että luovutetun alueen kunt ien toiminta tulisi kokonaisuudessaan loppumaan. Jälkiselvittelyjä varten sisäasiainministeriö asetti 5-henkisen hoitokunnan, joka käsitteli kaikki valtuustolle ja lautakunnalle aikaisemmin kuuluneet tehtävät. Valtuuston kokoukset harvenivatkin tästä syystä siinä määrin, niin että seuraava kokous pidettiin hoitokunnan kunnalle ostamassa talossa Toijalassa vasta 12.12.1940. Tällöin oli yleisenä käsityksellä se, että tämä kokous jäisi valtuuston viimeiseksi. Käsitellyistä asioista mainittakoon, että Sakkolan historian kirjoittamiseen päätettiin myöntää 50.000 mk sillä edellytyksellä, että sisäasiainministeriö päätöksen hyväksyisi.

Vajaan vuoden kuluttua olosuhteet kuitenkin muuttuivat sellaisiksi, että Sakkolan väestö pääsi palaamaan entiselle kotiseudulleen.

..

...

KUNNAN
MUODOSTUMINEN...

POLIITTINEN
TOIMINTA.

ESIMERKKEJÄ
PÄÄTÖKSISTÄ

.

.

ALKUSIVU