Voionmaan käsityksen mukaan kantasuku jo pakanuuden aikana asettui niille tienoille, mitkä myöhemmin tunnettiin Sakkolan pokostana. Metsät ja asumattomat välimaat erottivat sen aluksi muista pokostoista, kuten erämaat erottivat kokonaisia heimoja toisistaan. Vielä 1700-luvulla oli tällainen alue Raudun ja Sakkolan välillä. Melko laaja kihlakunnan yhteismaa erotti niinikään 1600- ja 1700-luvulla Sakkolan ja Räisälän pokostat Äyräpään ja Jääsken kihlakunnista. »Riitamaana» se oli autioitunut alituisessa kahakoinnissa, koska välillä kulki vanha Pähkinäsaaren raja.
Pokostain alueet pysyivät vuosisatoja muuttumattomina. Niinpä jo 1500-luvulla Sakkolan ja kaupungin pokostain rajat olivat samat, jotka myöhemmin erottivat Räisälän ja Käkisalmen Pyhäjärvestä. Viimeksi mainittuhan kuului vuoteen 1589 asti Sakkolan pokostaan, mutta liitettiin sitten Käkisalmeen, jotta sen kirkkoherra olisi saanut paremmat tulot.
Suvannon Taipaleessa oli ennen
pieni kaupunki, joka 1400-luvulla kuului Valamon luostarille, mutta suuriruhtinas
oli ostanut sen ja pannut kuuluvaksi Käkisalmen kaupunkiin. Vuonna 1500
Taipaleessa oli 33 kauppiasta. Ruotsin vallattua Käkisalmen
läänin Taipale sai 1617 kaupungin oikeudet, jopa pääsi
kaupankäyntiin ulkomaidenkin kanssa.
Ruotsalais-venäläisessä sodassa 1656 Taipale poltettiin eikä
enää päässyt vaurastumaan. V. 1727 kerrotaan kauppalan
olleen jo pitkät ajat rappeutunut, silloin se muutettiin talonpoikaistilaksi
ja liitettiin Sakkolaan. Varsinainen kauppalan kohta lienee Suvannon laskussa
huuhtoutunut Laatokkaan. - Sanottavaa taloudellista enempää kuin
muutakaan voimanlisää ei Sakkolalle siis koitunut Taipaleen kaupungin
sulattamisesta itseensä.
Paljon enemmän vaikuttivat
kunnan elämään myöhemmät alueen
muutokset.
Metsäpirtti itsenäistyy
Sakkolan kunnan pituus oli edellämainittujen muutosten jälkeen noin 80 km ja Suvannon jakama leveys noin 10-16 km. Kunnallis- ja seurakuntaelämän vilkastuessa matkat tuottivat paljon hankaluutta niin itäkuin länsilaidan kylissä asuville. Siksi jakokysymys nousi aivan kuin itsestään esiin.
Luonnollisimmalta tuntui Metsäpirtin kappelin eroaminen itsenäiseksi seurakunnaksi ja kunnaksi. Asia oli ensi kerran esillä kirkonkokouksessa 23.7.1871. Heikki Hatakka ja Aaro Korkka valittiin silloin asiaa valmistelemaan. Metsäpirtin asukasluku oli noihin aikoihin jo 2.700. Mihinkään nopeisiin toimenpiteisiin ei Sakkolan puolelta ryhdytty, koska Metsäpirtin eroanomus oli toisen kerran kirkonkokouksessa vasta 22.9.1878. Pöytäkirjamerkintöjen mukaan Sakkolan puolesta ilmoitettiin, ettei eroanomusta vastusteta. Jo 8.1.1879 tapahtui asian kolmas käsittely. Pöytäkirja kertoo siitä: »Kysyttiin joka kylältä erikseen, jäävätkö Metsäpirttiin vai Sakkolaan. Siihen yhtyivät kaikki toiset Metsäpirtin kylät, mutta Koukunniemen, Terenttilän, Taipaleen ja Raajun kylät halusivat jäädä Sakkolaan. Vilppo Myöhänen soimasi röyhkeästi hakijoita tyhmyydestä eikä suostunut muuhun kuin pitäjän jakoon kahdeksi kirkkoherrakunnaksi. Hänelle vastattiin Heikki Hatakan puolesta, että V. Myöhänen on kiero mies, koska 7 vuotta takaperin, kun oli kysymys pitäjän jakamisesta kahdeksi kirkkoherrakunnaksi, Vilppo Myöhänen vastusti tätä esitystä, koska riittää se, että on kappeliseurakunta.»
Seurasivat vielä pitkät valittelut ja oikeudenkäynnit. Viimein senaatti v. 1894 määritteli rajan kulkevaksi Laatokasta lähtien Kaarnajoen ja Terenttilän kylien välitse Suvannolle niin, että Taipaleen ja Kirvesmäen kylät jäivät Metsäpirttiin, samoin Suvannon eteläpuolelta Raaju Metsäpirttiin, mutta Riiska Sakkolaan. Näin lohkaistiin noin neljännes Sakkolan asukasmäärästä Metsäpirtin puolelle.
Varsinainen kuntien ero tuli voimaan v:n 1903 alussa ja seurakuntien ero 1.5.1903. Omaisuuden jako aiheutti riitaisuuksia vielä senkin jälkeen. Sakkolalaiset olisivat tahtoneet maksaa Metsäpirtin kunnan ja seurakunnan osuudet rahana ja pitää arvokkaat seurakunnan maaomaisuudet itsellään. Perusteluiksi esitettiin, että Metsäpirtin seurakunnalle oli yhteisillä varoilla hankittu hyvä kirkkoherran virkatalo. Vastapuoli ei tähän kuitenkaan suostunut, vaan piti kiinni maaosuudestaan. Senaatti ratkaisi asian metsäpirttiläisten eduksi 23.3.1910.
Taloudellista jakoa varten asetettuun lautakuntaan kuuluivat Sakkolan edustajina talollinen Yrjö Karonen Kuninkaanrististä, Albert Karvonen Petäjärveltä, kunnallislautakunnan esimies Pekka Puhakka Kiviniemestä, herastuomari Mikko Viskari Vilakkalasta ja kuntakokouksen puheenjohtaja Pekka Pitkänen. Metsäpirttiä edustivat kauppias Heikki Myöhänen, opettaja Eero Toivio ja talollinen Heikki Hatakka. Jakomiesten esityksen mukaisesti Sakkolan kunta joutui maksamaan Metsäpirtille korvausta kansakouluista sen vuoksi, koska Sakkolaan niitä oli rakennettu neljä ja Metsäpirttiin vasta yksi. Manttaaleittain kannetuista veroista kootut rahastot jaettiin manttaaliluvun mukaisesti, mutta käräjätalo jätettiin edelleen yhteiseksi.
Vuoksela muodostuu
Myös pitäjän pohjoiskulmalla, n.s. Kruununvallassa, oli matkojen pituus herättänyt tyytymättömyyttä. Kun rovasti Aschan 20.9.1876 olipitänyt Yrjö Karosen talossa Kuninkaanristin kylässä isännän kutsumana
maakirkkoa ja paikalla oli runsaasti sanankuulijoita naapurikylistäkin, niin jumalanpalveluksen päätyttyä seuranneessa kokouksessa perustettiin »Rukoushuoneyhdyskunta». Siihen liittyi runsaasti jäseniä niistä Sakkolan, Valkjärven, Muolaan ja Räisälän peräkylistä, jotka myöhemmin muodostivat Vuokselan. Asioiden kypsyttäminen vei oman aikansa. Lopullinen järjestäytyminen tapahtui vasta tämän vuosisadan alussa. Sakkolasta erosivat silloin Kuninkaanristin, Räihärannan ja Noisniemen kylät. Taloudellisesti tämä seutu oli kunnan vaurainta.
Vaikka uuden kunnan toiminta virallisesti alkoi jo 1914 alussa, niin manttaalikunnan hoidettavat asiat, kuten tiet, sillat ja kyytilaitos, säilyivät yhteisinä aina v:een 1922. Kuntien omaisuuden jakoa ei silloinkaan vielä kiirehditty. Vasta v. 1925 Sakkolan kunnanvaltuusto nimitti puolestaan selvittelylautakuntaan jäsenet. Ne olivat kunnallislautakunnan puheenjohtaja J. Koiranen, valtuuston puheenjohtaja Antti Kuisma, kauppias Emil J. Koppanen ja talollinen Aapro Viskari. Vuoksela puolestaan oli valinnut jäseniksi valtuuston puheenjohtajan Juho Paavilaisen, maanviljelijä Yrjö Karosen ja herastuomari Emanuel Kiurun. Nämä valtuutetut kokoontuivat jakotoimitusta varten Sakkolan kunnantalolle 20. 9. 1925. Sovinnollisempaa jakoa ei liene ollut Aaprahamilla ja Lootillakaan! Tuskin puolta tuntia puhuttiin, kun yksimielisesti päätettiin, että kumpikin puoli jäi omilleen. Kättä päälle ja »litkasajut»! Kunnanvaltuustot vahvistivat sopimuksen, jonka perusteella Sakkola sai omakseen yhteisesti rakennetun kunnantuvan, käräjäkartanon, 8 kansakoulua ja maatilan. Vuokselaan jäi vain Räihärannan kansakoulu, mutta eronneet vapautettiin myös kaikista Sakkolan kunnan veloista, joita siihen aikaan oli melkoinen määrä.
Näin Sakkola oli saanut lopulliset rajansa. Niiden piirtämän alueen suurin pituus oli 36 ja leveys 16 km sekä pinta-ala ilman vesiä 341,6 km2. Metsäpirtin ja Vuokselan eroamisen vaikutus Sakkolan asukasmäärään ilmenee seuraavasta: v. 1900 oli Suur-Sakkolan väkiluku 9.456 ja v. 1910 siis muutamia vuosia Metsäpirtin eroamisen jälkeen - 6.387, mutta v. 1920 vuotuisista lisäkasvuista huolimatta enää 5.842 henkeä. Seuraavan vuosikymmenen aikana Vuokselan menetys otettiin takaisin, sillä v. 1930 kunnan asukasluku oli kirkonkirjojen mukaan 6.463. Sen jälkeen kasvu suurin piirtein katsoen pysähtyi, koska v. 1937 vastaava luku oli vain 6.493. Asujamisto oli tällöin erittäin tasasuhtainen: 3.254 miestä ja 3.239 naista. Kasarmilan nuoret asevelvolliset eivät sisältyneet tilastoon! - Vakinaista väestöä riitti 17,3 henkilöä neliökilometrille. Kunnasta aikoinaan eronneet Metsäpirtti (26,9 henkilöä km2) ja Vuoksela (26,2 henkilöä km2) Olivat tällöin paljon tiheämmin kansoitettuja.
Jakojen jälkeen SakkolaaN jäivät seuraavat kylät: Arkuntanhua, Haidermaa, Haparainen, Kaarnajoki, Karhola, Kelja, Kiviniemi, Kottila, Lapinlahti, Lohijoki, Lupra, Ojaniemi, Petäjärvi, Purpua, Riiska, Röykkylä, Sakkola (kirkonkylä), Valkjärvi, Viiksanlahti, Vilakkala ja Volossula.
Kirjassa: Sakkolan
historiaa II
..
.
. .
.
.
.
..