NYKYPÄIVÄ
Mitä kaikkea eri
puolilla entistä Sakkolaa on nähtävissä nykypäivänä?
Kaksiosaisen kirjoituksen voi tulostaa mukaan automatkalle.
Sakkolan alueen pituus oli
vajaat 40 km, leveys n. 16 km ja pinta-ala ilman vesiä vähän yli 340 km2.
Asukasluku oli 6493 (v. 1937). Kansakouluja oli 12 kylässä.
Hovinkylässä oli emäntäkoulu. Sakkola oli maa- ja metsätalousvaltainen pitäjä,
joka oli kuuluisa porsastuotannostaan. Kunnassa oli käsityöläisyrittäjiä
sekä jonkin verran teollisuutta: sahoja, myllyjä, huopatehdas, tiilitehdas,
turvepehkutehdas, punamultatehdas sekä konepaja.
Sakkolan kunta lakkautettiin 31.12.1948.
Paljon lisää tietoa ja kuvia maisemista, henkilöistä sekä rakennuksista löytyy
Sakkola-säätiön kustantamista kyläkirjoista sekä Sakkolan historiikistä
ja Tuvasta tupaan -kirjasta.
- -TULOSTETTAVA VERSIO
- -A-osa: Kiviniemi ja Suvannon eteläpuoli
- -B-osa: Suvannon pohjoispuolen kylät
Sakkolan pitäjän tunnetuin kohde lienee Kiviniemen koski ja sen ympäristön monet palvelut, joiden parissa viihtyvät niin suomalaiset kotiseutumatkaajat kuin venäläiset turistit. Kiviniemen koski kaivettiin pian Saimaan kanavan rakentamisen jälkeen. Topelius kertoo Maamme-kirjassa elävästi kosken avajaisista loppukesällä 1854. Ennen kevättä 1818 Suvanto oli järvi, jonka pinta oli noin 10 metriä nykyistä korkeammalla ja Suvannon vedet laskivat Vuokseen Kiviniemen kohdalla.
Koskella kalastetaan ja harrastetaan koskenlaskua. Kiviniemi oli Suomen aikaan vilkas liikenne- ja kauppapaikka ja sitä se on nykyäänkin. Kiviniemessä on useita majoituspaikkoja, suuri market, rautakauppa ja muita pienempiä kauppoja, vilkas kalatori, apteekki sekä useita ravintoloita ja kahviloita. Rautateitse Kiviniemestä pääsee sekä Pietariin että Käkisalmeen.
Kosken yli oli Suomen aikaan sekä maantiesilta että rautatiesilta. Nykyään kosken yli on rakennettu kaksi rautatiesiltaa sekä moottoritien silta. Kiviniemestä on rakennettu uusi rautatie Antrean kautta Suomeen, koska Viipurin kautta kulkeva rautatieliikenne oli pahasti ruuhkautunutta. Pietarin – Käkisalmen moottoritie on valmis Kiviniemeen saakka. Uusi moottoritie jakaa kylän pahasti kahteen osaan, mutta kevyen liikenteen järjestelyjä ollaan muokkaamassa paremmiksi.
Kiviniemessä käytiin talvisodassa raskaita puolustustaisteluja. Raunioituneita varustuksia on vieläkin nähtävissä sekä kosken partaalla että nykyiselle hotelli Losevskajalle johtavan tien Gostinitsa Ulitsan varrella. Saman tien varrella uuden hotelli-ravintola rakennuksen takana on jäljellä merkkejä entisestä Mustosen konepajasta. Sen vaiheilla käytiin ankara taistelu talvisodan alkupuolella.
Alun
perin Moskovan kesäolympialaisten (kesä 1980) kisakyläksi rakennettiin
useita rakennuksia käsittävä hotelli Losevskaja. Se on sittemmin
remontoitu ihan kohtuulliseen kuntoon ja nimi on muuttunut
Losevoparkiksi. Alueella on matkailijoiden käytettävissä aivan
Losevoparkin naapurissa Dobri Los -niminen hotelli. Sinne on kuitenkin
mentävä vanhan tien kautta. Gostinitsa Ulitsan varrella sijaitsee vuonna 2018 käyttöön otettu hotelli-ravintola Ugrebis. Saman kadun varrella sijaitsee viihtyisä kahvila-ravintola Prichal, jota me suomalaiset olemme alkaneet kutsua Valkoiseksi taloksi.
Kosken eteläpuolella Losevodassa voi majoittua kuuden tai kahdeksan hengen mökkeihin.
Vanhaa Pietarintietä vähän Petäjärven suuntaan sijaitsee huoltoasema. Sen välittömässä läheisyydessä on pieni hotelli Sampo. Röykkylässä majoitusta tarjoaa huvilakylä Green Village, josta voi myös vuokrata veneitä.
Kiviniemestä noin viisi kilometriä Kottilan suuntaan keskellä mäntykangasta sijaitsee venäläisten ulkoilu- ja vapaa-ajanviettoalue Lena.
Kiviniemessä kosken eteläpuolella nykyisen maantien ja rautatien välissä on sijainnut ruotsalaisten 1600-luvulla rakentama puurakenteinen linnoitus, jonka jäänteille on lyhyt patikkamatka Losevodan mökkikylästä. Se oli muinoin rautakautinen kauppapaikka.
Kiviniemi (Losevo) kuuluu nykyään Vuokselan (Romaski) kuntaan. Tiettävästi Venäjällä ollaan pienempiä kuntia yhdistämässä ja Kiviniemestä on tulossa Sakkolan (Gromovo) Vuokselan (Romaski) ja Petäjärven (Petrovskoje) alueiden yhteinen keskus.
.
Avaa suuri kartta.
Petäjärvi
Kiviniemen etelänpuoleinen osa on jäänyt suureksi osaksi moottoritien ja sen ramppien alle eikä sieltä ole enää helppo tunnistaa paikkoja. Vanhaa Pietarin tietä on nykyään rauhallista ajella Petäjärven suuntaan, kun viikonloppuliikenne on siirtynyt moottoritielle – jos sattuu löytämään oikean rampin. Ilmamäen kohdalla tien vasemmalle puolelle jää Kiviniemen ravirata, missä järjestettiin keväisin ja syksyisin markkinat sekä joskus maatalousnäyttelytkin. Vähän kauempana Tikanlahden rannalla Röykynniemessä sijaitsi Suvantolan saha ja mylly.
Petäjärven Ryhmän kylän kohdalta kääntyessämme vasemmalle pääsemme Suenhäntään, Hovinkylään ja Ojaniemeen. Suenhännässä on puomin takana hyvätasoinen hotelli Datsha, jonka yhteydessä on ravintola. Samalla alueella on komea hiekkaranta sekä sotamuseo. Sotamuseo on käymisen arvoinen paikka ja siellä asioita on käsitelty kohtuullisen tasapuolisesti. Museon lippuun sisältyy aina venäjänkielinen opastus.
Hovinkylään
johtavan tien oikealle puolelle on laajalle peltoaukealle kaavoitettu
ja lohkottu suuri kesämökkialue. Näyttää siltä, että koko Karjalan
kannas on pietarilaisten datsha- ja lomanviettoaluetta.Hovinkylässä on entisen hovin ja myöhemmän emäntäkoulun tontilla vuonna 1936 pystytetty ja vuosituhannen vaihteen tienoilla restauroitu Sakkolan ja Raudun Lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki. Hovinkylän asukkaat häädettiin kodeistaan 1700-luvun lopulla, kun alueelle perustettiin venäläisten donataarien hovi. (Kuningas/tsaari oli aikoinaan luovuttanut palkaksi, palkkioksi, eläkkeeksi tai korvaukseksi aateliselle maanherralle eli donataarille maatiloja.) Vuonna 1911 muodostui Petäjärven kylän alueelle Hovinkylä, kun Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan senaatti möi lahjoitusmaita suomalaisille talonpojille ja alue sai paljon uusia asukkaita. Nykyään Hovinkylä on jälleen autio. Siellä on vain pietarilaisten kesämökkejä.
Ensimmäinen Karjalan kannaksella suomalaisten omistukseen tullut tontti on Hovinmäellä. Sen osti joukko sakkolalais- ja rautulaisjuurisia suomalaisia kesällä 2018 tiemaaksi, jotta pääsy Lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkille ei vaarantuisi.
Kasakkamäen
päällä on vielä pystyssä Hovinkylän ja Ojaniemen kansakoulu, joka jäi
kiireessä polttamatta ennen talvisotaa. Koulu on pietarilaisen
puhelinyhtiön omistaman lomanviettoalueen porttien sisäpuolella.
Alueella on korkeatasoinen hotelli, jossa myös ulkomaalaisilla on
mahdollisuus majoittua. Keskellä Hovinkylän peltoja Petäjärven-Raudun tielle johtavan tien oikealla puolella oli ennen ortodoksinen kappeli ja hautausmaa. Tästä hovinisäntien pyhästä paikasta on jäljellä enää rauniot, joista venäläisetkään eivät välitä huolehtia.
Hovinkylästä jatkamme Ojaniemeen. Ei ihan heti uskoisi, miten komeat kesähuvila-alueet avautuvat Ollikaisenmäellä, kun paikalle ei johda muuta kuin jotenkuten linja-autolla ajettava tie. Alueella on hyvätasoinen ravintola ja mahdollisuus majoitukseen. Puomilla oleville vartiomiehille voi ilmoittaa menevänsä ravintolaan, vaikka olisikin menossa katsomaan kotipaikkojaan. Portin oikealle puolelle jää sodassa kuolleen venäläisen naissanitääri Petrovan hautamuistomerkki, jonka mukaan koko Petäjärven kylä on saanut nykyisen nimensä Petrovskoje.
Ojaniemestä pääsee henkilöautolla Suenhäntään, mutta bussilla sinne ei ole asiaa matalalla olevan yläpuomin vuoksi. Koko matkan pituudelta venäläiset ovat rakentaneet mökkikyliään ja yksi majoituspaikkakin ravintoloineen löytyy Möngönlammen ja Suvannon väliltä.
Palaamme takaisin vanhalle Pietarintielle ja Nuoramäelle. Käännymme Paskamäen alta oikealle Petrovskojen sovhoosin portista Petäjärven kylään. Petäjärvi oli ennen sotia yksi Sakkolan suurimpia kyliä. Kylässä oli kaksi kansakoulua, joista toinen oli Ryhmässä.
Neuvostoaikana Petäjärven sovhoosi oli alueen toiseksi paras maitosovhoosi. Metsäpirtti oli paras. Välillä tuotantorakennukset rappeutuivat ja tuotanto väheni. Nyt vierailijaa ovat vastaanottamassa uudet komeat sinisenhohtoiset navettarakennukset ja maidontuotantokin on päässyt vauhtiin.
Petäjärven kylän keskellä oli jatkosodan aikana venäläisten välirauhan aikana rakentama lentokenttä, jota hyödynnettiin myös Suomen puolustamisessa. Yksi Sakkolan rautatieasemista sijaitsi Petäjärvellä. Asemarakennuksista ei ole jäljellä enää kuin kivijalat ja rappusia sekä jonkin verran punamultaa. Petäjärven asemalla on kauppapuoti ja kylässä on muutama muukin kauppa. Kylään on äskettäin rakennettu uusi ortodoksinen kirkko.
Kylän keskellä on Petrovskojen kunnan remontoidut hallintorakennukset sekä kulttuuritalo ja koulu. Samassa yhteydessä on myös hotelli, joka lienee jo niin huonossa kunnossa, ettei siellä ole mahdollisuutta majoittua.
Petäjärven peltoaukean pohjoisreunalla metsän puolella hiekkaharjussa sijaitsee venäläisten perustama hautausmaa. Sinne voi tehdä kiertoajelun bussilla matkalla Petäjärven keskustasta Ryhmään.
Petäjärven länsireunalla virtaa Saijanjoki, joka on tunnettu mm. Pähkinäsaaren rauhan rajajokena sekä Sakkolan ja Valkjärven kuntien rajana. Saijanjoessa toimi ennen sotia Sääksjärven sähkölaitos ja ainakin yksi pieni mylly.
Petäjärven alueeseen kuuluu myös 1,5 kilometriä Petäjärven tiehaarasta Pietariin päin tien oikealla puolella sijaitseva Lännäjärvi. Siitä on tullut sekä venäläisten että suomalaisten turistien suosima uima- ja leiripaikka. Poikkeamme rannassa keittämässä kahvit ja uimassa. Lännäjärvellä sijaitsi aikoinaan punamultatehdas.
Lapinlahti ja Riiska
Jatkamme matkaa Vehmaisten kylän kautta Rautuun. Tie on remontoitu ja hyvässä kunnossa. Matkalla poikkeamme Lapinlahden kylään. Lapinlahti oli ennen tavallinen karjalainen kylä kansakouluineen, kauppoineen, nuorisoseurataloineen ja pankkeineen. Nykyään kylässä on vain yksi kauppa.
Kylän keskellä on keskiaikaista linnaa muistuttava aidattu kokonaisuus kivilinnoineen ja vallihautoineen. Siellä oli neuvostoajan jälkeen lasten kesäleirejä, mutta nykyään alue näyttää autiolta. Alueen alle ovat jääneet monet Lapinlahden entisten asukkaiden kotitalot.
Portin vasemmalla puolella sijaitsevat vanhat sovhoosiaikaiset navetat, joiden päädystä on aina ollut hyvät näkymät Suvannolle ja vastarannalle Kajavasaareen, Kekinniemeen, Haparaisiin ja Keljaan. Navetat olivat monet vuodet käyttämättöminä ja rappiolla. Nykyään siellä pidetään lihakarjaa.
Kylän läpi ajettuamme saavumme alas lietteelle, entiselle Suvannon pohjalle. Siellä on parin kilometrin päässä mökkikylä Vohotka, josta on mahdollisuus vuokrata mökkimajoitus.
Ajamme Vehmaisten kylän läpi Raudun keskustaan ja siitä Metsäpirtin suuntaan ja poikkeamme Riiskaan. Riiskaan olisimme päässeet myös Lapinlahden tieltä erkanevaa oikotietä pitkin. Emme kuitenkaan ota riskiä, sillä tie saattaa olla paikoin huonossa kunnossa. Riiskassa on Raajusta saakka kaikki tienvarret ja rannat rakennettu täyteen venäläisten kesämökkejä. Huonon tien lisäksi on tiehen asennettu ylimääräisiä hidasteita.
Riiskan entisen hovin ja myllyn kohdalla monet pelkäävät, kestääkö Riiskanjoen yli johtava silta. Kyllä se varmaan kestää bussin painon, kun se on kestänyt kaikkien raskaiden rakennustarvikekuormienkin painon, kun kylään on rakennettu datsha-alueita. Tenkasen veljesten omistaman Riiskan myllyn yhteydessä oli ennen sotia sähkölaitos, joka tuotti sähköä koko kylälle.
Kopperoisenmäellä asui sakkolalainen kirjailija ja runoilija Aleksanteri Aava eli Santeri Kuparinen.
Kaikki Riiskan rantapellot on kaavoitettu ja lohkottu kesämökkitonteiksi. Kylän perällä Mustaniemen alueella on laaja rikkaiden pietarilaisten kesämökkialue. Alue on kokonaan aidattu ja puomilla on vartiomies. Saattaa olla, että matka päättyy puomille, ellei satu tuttu vartiomies olemaan paikalla.
Jatkamme vielä matkaa
Metsäpirtin keskustaan. Pysähdymme Vaskelan koskella ihailemassa
Taipaleenjoen kuohuja. Koskella on usein venäläisiä
kalastajia ja
myös turisteille myydään kalastuslupia. Ylempänä mäellä tien toisella
puolella sijaitsee tunnetun runonlaulajan Larin Parasken kotimökki –
tai paremminkin mökin paikka. Metsäpirtin keskustassa pyörähdämme katsomassa Tappariin ja Korleelle johtavien teiden risteyksessä olevaa Lahjoitusmaatalonpoikien patsasta ja entisen kirkon paikkaa. Käymme myös tutustumassa metsäpirttiläisten pystyttämiin muistomerkkeihin muutaman sadan metrin päässä vanhan hautausmaan kohdalla.
Ajamme vielä Taipaleenjoen ja Laatokan rantaan. Ennen Viisjoen siltaa vasemmalla puolella on alueen nykyinen kunnantalo ja toisella puolella jokea on tori ja kulttuuritalo. Voi olla, että emme pääse Taipaleenjoen rantaan saakka, koska rannat ovat täyteen rakennetut ja Lautan paikalle johtavan tien portti ajoittain suljettu ja lukittu.
Laatokalle pääsee neuvostoaikaisen herrojen metsästysmajan kautta Vorken rantaan – jos pääsee. Rantaan johtava tie on viime aikoina ollut kovin huono eikä sinne enää pääse ainakaan linja-autolla. Vorken rannassa ovat laajat hiekkarannat ja hyvä uimaranta. Sieltä näkee hyvin Laatokalle, Paskaluotoon sekä Igolkanniemeen ja -saareen.
Sitten onkin jo aika palata takaisin Sakkolan puolelle.
.
.
.
B-osa: Suvannon pohjoisenpuoleinen Sakkola
B-osa: Suvannon pohjoisenpuoleinen Sakkola
Kasarmila
Vajaat viisi kilometriä Kiviniemestä pohjoiseen Valkjärven eteläpäässä sijaitsi Kiviniemen kasarmi, jossa toimi Jääkäripataljoona 4 ja jossa koottiin lähialueiden miehistä talvisodan kuuluisa taistelujoukko Erillinen Pataljoona 6. Samalla alueella toimii nykyisin venäläinen varuskunta. Venäläisen varuskunnan yksikköjä on myös Viiksanlahden ja Haitermaan väliltä takaviistoon vasemmalle poikkeavan tien takana.
Suomalaisaikaisia puisia kasarmirakennuksia ei enää juurikaan ole jäljellä. Kivirakenteinen kasarmin sairaala sen sijaan on edelleen pystyssä. Kasarmilassa on nykyään paljon kerrostaloja ja sieltä löytyvät monet palvelut kuten Käkisalmen alueen parhaiten varustettu koulu, kaupat, apteekki, posti ja pankki. Siellä on myös pankkiautomaatti, josta voi kortilla nostaa ruplia. Iltaisin kuuluu varusmiesten laulunmölinä, kun he marssivat iltaruokailuun.
Viiksanlahdessa Vuokselaan ja Räisälään johtavien teiden välissä tien toisella puolella on Neuvostoajan jälkeen rakennettu hirsirakenteinen tsasouna. Kirkon lisäksi alueella toimii huumevieroitusyksikkö, missä voi tavata nykyisiä Sakkolan porsaita. Huumenuoret huolehtivat siellä sikojen ja muunkin karjan hoidosta.
Viiksanlahdessa Suvannon rannassa rautatien välittömässä läheisyydessä oli ennen sotia radiumparantola ja sen jälkeen urheiluopisto. Muutaman vuoden toimittuaan urheiluopisto siirrettiin Vierumäelle jo ennen talvisotaa.
Haitermaa
Haitermaassa on pitäjän kolmas rautatieasema, ns. Sakkolan asema. Ensimmäinen talvisodassa alas ammuttu lentokone putosi Haitemaan aseman taakse pusikkoon Sipilänmäen suuntaan. Kiviniemestä kuljetaan nykyisin Sakkolan kirkolle Haitermaan kautta. Lähempänä Suvannon rantaa ollut tie on jäänyt laajentuneen lentokentän alle. Suomen aikaan nähden lentokenttä on laajentunut moninkertaiseksi. Kenttä oli neuvostoaikana sotilaskäytössä, mutta nykyään kerrotaan, että siitä olisi tulossa Pietarin alueen rahtikenttä.
Pannusaareen johtavan tien alkupäässä on vielä pystyssä Sakkolan alueen toinen jäljellä oleva kansakoulu. Siellä kävivät koulua sekä Pannusaaren että Haitermaan lapset. Nykyään koulun rakennuksissa toimii lastentarha. Pannusaaressa on Sakkolan kylistä eniten jäljellä vanhaa rakennuskantaa, mutta joukkoon on tullut paljon uudisrakennuksiakin.
Haitermaassa on 200-300 metriä lentokentän tietä etelään edullinen ja kohtuullisen hyvätasoinen hotelli Suvanto. Hotellissa ei ole ravintolaa, mutta ruokailut onnistuvat saman omistajan omistuksessa olevassa ravintolassa. Haitermaassa on myös pankkiautomaatti.
Haitermaan kohdalta pääsee henkilöautolla lentokentän tiehaaran ohi ajaen Suvannon rantaan ihailemaan kauniita hiekkarantoja ja Suvannon aaltoja. Rannasta löytyy myös majoituspaikka. Lentokentälle sen sijaan ei ole asiaa. Matka päättyy puomille.
Kirkonkylä
Sipilänmäellä maantien ja Suvannon välillä seisoo vielä paikollaan vanha suomalainen kivirakenteinen kunnalliskoti. Siellä oli vielä joitakin vuosia sitten Käkisalmen alueen lastenkoti, mutta rakennus on nykyisin tyhjillään. Alempana Suvannon rannassa sijaitsivat lastenkoti ja Sakkolan hovi.
Kylänraitilla ennen kirkkoa sijaitsi ennen talvisotaa paljon useita kauppaliikkeitä, apteekki, postitoimisto, lääkärin vastaanotto, poliisi ja kahvila. Suvannon rannassa oli Virkin saha ja Kirkkojoen partaalla Artin mylly ja sähkölaitos.
Sakkolan kirkonkylässä ei ole enää kirkkoa. Se tuhoutui jatkosodassa. Jäljellä on vain kirkon rappuset. Venäläiset polttivat kirkon perääntyessään suomalaisjoukkojen edestä. Kirkon ja sankarihauta-alueen paikalla on nykyisin muistolehto, jossa on vuonna 1998 vihitty muistopatsas.
Suurin piirtein kaikki suomenaikaiset rakennukset on purettu Sakkolan kirkolta. Osa Iso-Pappilan navetasta on vielä jäljellä. Kirkolta noin kilometrin päässä harjutietä Karholan suuntaan sijaitseva Valistustalo on vielä pystyssä, mutta se on jo aika huonossa kunnossa. Kylään on rakennettu venäläistyylisiä kerrostaloja.
Kirkonkylässä on Gromovon kunnantalo, koulu ja ränsistynyt kulttuuritalo, jonka tilalle on suunnitteilla uuden kulttuuritalon rakentaminen. Kylästä löytyy postitoimisto, ruokakauppa sekä uudehko hirsirakenteinen tsasouna. Kirkonkylän kohdalla Suvannon rannassa on pieniä majoitus- ja lomanviettopaikkoja.
Haparainen ja Kelja
Sakkolan uusi hautausmaa jää tien oikealle puolelle kirkolta Haparaisten suuntaan ajettaessa. Hautausmaa on venäläisten käytössä. Vain yksi suomalaisaikainen hautakivi on jäljellä. Hautausmaan takaosassa voi käydä katsomassa talvisodan taistelulinjoja pesäkkeineen ja juoksuhautoineen.
Jatkamme matkaa kohti Haparaisten kylää. Hautausmaalta noin kilometrin päästä kääntyy tie Suvannolle Lehtisenniemen rantaan. Sitä käytetään nykyään yleisenä uimarantana. Sinne pääsee vain henkilöautolla tai kävellen. Purpuan kylän kohdalla on Suvannon rannassa laaja pietarilaisten lomanviettoalue.
Rapamäeltä avautuu kaunis Haparaisten-Keljan kyläaukea. Rapamäellä olivat kansakoulu ja nuorisoseurantalo. Koulu tuhoutui jo talvisodassa ja nuorisoseurantalo purettiin 2000-luvulla.
Rapamäellä pari sataa metriä tieltä vasemmalle (pohjoiseen) sijaitsee Tuntemattoman sotilaan Antti Rokan esikuvan Viljam Pylkkään kotitalon paikka. Kilometrin verran oikealle Suvannon rantaa kohden mentäessä sijaitsivat Kekkilän kartanon rakennukset ja puutarha. Täältä saivat alkunsa Kekkilän lannoitteet ja kukkamullat.
Kylässä oli ennen kaksi kauppaa, joista Sakkolan Osuuskaupan Haparaisten myymälä on vielä pystyssä. Haparaisissa (Portovoje) on nykyäänkin kaksi kauppaa – molemmat yksityisiä.
Keljassa
käytiin talvisodan jouluna 1939 koko sodan kulkuun merkittävästi
vaikuttaneet torjuntataistelut. Runteenmäelle pystytettiin Eero
Pilviniemen suunnittelema ja Kaarlahdessa valmistettu muistokivi vuonna
2009, jolloin Keljan taistelusta tuli kuluneeksi 70-vuotta. Kekinniemeen ja Patoniemeen oli rakennettu tykkikasematit jo 1920-luvulla. Niistä oli talvisodan Keljan taistelussa suuri hyöty. Molemmat kasematit ovat nykyään hankalasti saavutettavissa muualta kuin Suvannolta käsin. Patoniemi on hankalan tien takana ja Kekinniemi on korkean aidan takana.
Keljan taistelun sotatantereella Suvannon lietteellä on nykyään suuri mökkikylä ja lomanviettoalue. Keljan ja Haparaisten rannat ovat täynnä uusrikkaiden huviloita. Keljassa oli vielä jatkosodan aikaan keskellä peltoaukeaa neuvostosotilaiden hautausmaa ja muistomerkki, mutta ne ovat kadonneet jo ennen neuvostoajan päättymistä.
Vilakkalan ja Kaarnajoen kautta Taipaleeseen
Keljasta tie jatkuu Vilakkalaan. Vilakkala oli ennen sotia vireä maalaiskylä. Vilakkalan ja Kaarnajoen välisessä metsikössä sijaitsi kansakoulu, jota kävivät Vilakkalan kylän lasten lisäksi myös Kaarnajoen ja Volossulan lapset. Kansakoululla oli talvisodan aikana joukkosidontapaikka. Kiviniemen lisäksi Vilakkalassa oli työväenyhdistys ja yhdistyksellä oli oma työväentalo.
Vilakkalan, Kaarnajoen ja Volossulan kylät ovat nykyään asumattomia. Viimeiset talot siirrettiin vuonna 1957, kun tuli määräys, että kylät on tyhjennettävä ja asukkaiden muutettava pois. Vilakkalan Lammin niittyjen kohdalla (Heinälammen pellot) on nykyään lintujärvi, joka on lintubongareille oivallinen lintujen tarkkailupaikka.
Vilakkalasta johtaa tie Koverojalle, missä oli entisaikaan mylly ja Kaarnajoen tykkipatteri. Koverojalta johtaa etelään ns. Tykkitie Taipaleenjoelle ja pohjoisen suuntaan Pyhäjärven Saaprun kylään. Nämä tiet ovat heikkokuntoisia ja ehkä maastoautolla jotenkuten ajettavia. Taipaleessa Tykkitien päälle on rakennettu kesämökki.
Jatkamme matkaa kohti Taipaletta. Tie oli talvisodan aikaan Via Dolorosa, jota myöten uupuneet taistelijat tulivat takamaaston vaihtoon ja toiset menivät Taipaleen tulihelvettiin. Samaa tietä tuotiin haavoittuneet Vilakkalan joukkosidontapaikalle ja kaatuneet kotiseurakunnan multiin.
Nykyisin Taipaleen tie on paikoin kehnossa kunnossa eikä kaikin kohdin bussilla ajettavissa. Siirrymme Sakkolasta vuonna 1894 itsenäistyneen Metsäpirtin pitäjän puolelle. Tien oikealla puolella ennen Terenttilän aukeita on kenttähautausmaa noin 200 metrin päässä tiestä. Sinne on jatkosodan aikaan haudattu maastosta löytyneet tunnistamattomat sankarivainajat.
Terenttilän aukeille tullessa tien vasemmalla puolella on Taipaleen risti. Pian sen jälkeen on venäläisten rakentama tie oikealle. Sitä myöten pääsee Kirvesmäkeen – jos pääsee. Tien ja Taipaleenjoen välillä Mustaojan varressa on ns. Alkazarin bunkkerin raunioita. Bunkkeri on nykyään yksityisomistuksessa, aidatulla alueella ja vahvan lukitun portin takana.
Palaamme takaisin Taipaleen tielle ja jatkamme matkaa. Keskellä peltoaukeaa on vielä selkeästi nähtävissä panssariestekivien rivistöt. Näiden jälkeen tien vasemmalla puolella on venäläinen muistomerkki ja sotilaiden hautausmaa. Vasemmalla suljetun portin takana on lomanviettopaikka. Siellä on mahdollisuus majoitukseen ja ruokailuun. Sieltä järjestetään myös retkiä taistelupaikoille. Taipaleesta löytyy myös muita majoitusmahdollisuuksia.
Koko Taipaleenjoen varsi on rakennettu täyteen pietarilaisten kesämökkejä eikä rantaan tahdo päästä muualta kuin entisen Lautan kohdalta. Suomalaisten aikaan Taipaleenjoen yli kulki lautta. Sota-aikana suomalaiset rakensivat joen yli sillan. Nykyään siinä ei ole kumpaakaan.
Keskellä kylän entisiä peltoja on venäläisten rakentama lentokenttä. Kentän tulevaisuudesta ja käytöstä ei ole toistaiseksi tietoa, koska kentän omistaja on kuollut.
Jatkamme matkaa kohti Taipaleen kylää. Kaarnajoen sillan ylitettyämme voimme poiketa jalkapatikassa vasemmalle kohti metsää. Sieltä tarkkasilmäinen voi löytää Talvisota-elokuvasta tutun Niittykasematin jäänteet. Rauniot ovat vaikeasti havaittavissa polun oikealla puolella pusikkoa kasvavassa notkossa.
Suvannon ja Laatokan välillä sijaitsi aikaisemmin Taipaleen kannas, jonka kautta kulki Pietarin ja Käkisalmen välinen tie. Keskiajalla paikalla sijaitsi Taipaleen kylä. Keväällä 1818 Suvantojärvi tulvi ja kylän miehet kaivoivat ojan, jotta järven ylimääräinen vesi laskisi Laatokkaan. Kahden vuorokauden aikana vesi puhkaisi koko hiekkaharjun ja nykyinen Taipaleenjoki syntyi. Taloja huuhtoutui Laatokkaan, mutta onneksi kukaan ei kuollut. Uutta viljelysmaata syntyi liki 30 000 hehtaaria. Näin Suvannon ja myöhemmin (kun Kiviniemen koski kaivettiin 1854) koko Vuoksen vesistön vedet alkoivat laskea syntyneen joen kautta Laatokkaan.
Vanhan Taipaleen kannaksen harjulla voimme pysähtyä katsomaan tien oikealla puolella olevia sota-aikaisia varustuksia, tai sitä mitä niistä on jäljellä. Tien vasemmalla puolella mäen harjanteella on jäänteitä puurakenteisesta muinaislinnasta. Rautakaudella täällä oli viikinkien kauppapaikka.
Taipaleen kylä oli ennen vilkas kalastajakylä ja neuvostoaikanakin siellä oli kalastussovhoosi. Jos jatkaisimme matkaa Taipaleen kylästä pohjoiseen kohti Pyhäjärven Yläjärven ja Soranlahden kyliä, voisimme poiketa Laatokan rantaan Järisevän niemelle. Siellä oli talvisodassa kuuluisaksi tullut ja ehkä maailman pommitetuin paikka, Järisevän tykkipatteri. Sinne ei kuitenkaan ole asiaa muulla kuin maastoautolla, joten palaamme takaisin Sakkolan puolelle.
- - -- - - - - - - Matkaoppaana Hannu J. Paukku
