Kulttuuritoimintaa 1930-luvulla:
KIVINIEMEN NUORISOSEURA

Kiviniemessä toimimat ainakin Suojeluskunta- ja Lottajärjestöt, Kiviniemen Nuorisoseura, Sekakuoro ja NNKY. Muistaakseni myös Martta-yhdistyksellä oli toimintaa, koska sodan jälkeen Äänekoskella kokoontuivat Kiviniemen Martat.

Itse en ehtinyt kuulua kuin NNKY:n tyttökerhoon. Se kokoontui pohjoispiirin kansakoululla ja vetäjänä oli opettaja Helmi Arveli. Kerhon henki oli kristillinen. Lauloimme hengellisiä lauluja ja teimme käsitöitä kerhon myyjäisiin. Joskus leikimme seuraleikkejä. Osanottajia oli 5-10 tyttöä. Kesäisin ei kokoonnuttu. Äitini lauloi Kiviniemen sekakuorossa. Sitä johti eräs JP.4:n musiikkimies.

Nummisuutarit 1937 - Kiviniemen Nuorisoseura
Nummisuutarit vm 1937 - Kiviniemen Nuorisoseura
Veljeni Väinö (s.1920) ja Niilo (s.1923) kuuluivat Kiviniemen Nuorisoseuraan. Innokkaista vetäjistä muistan Helmi Uosukaisen ja Toivo Männikön. Veljeni osallistuivat seuran järjestämiin urheilukilpailuihin kesällä sekä talvella ja menestyivätkin, sillä kotona oli palkintolusikoita tusinan verran.

Nuorisoseuran näytelmissä veljeni olivat myös mukana. Ohessa niistä minulla säilyneet valokuvat. Osa näistä on julkaistu aiemmin Suvannon Seudussa.
Nummisuutarit 1937 Kiviniemessä
Nuorisoseuran talo sijaitsi kosken eteläpuolella Vaalimoon johtavan tien varressa. Olin itsekin kerran siellä esiintymässä.Oli äitienpäiväjuhla ja opettajani lähetti minut sinne lausumaan runoa. Runon nimeä en muista, mutta sen sijaan muistan, että olin ommellut ko. tilaisuutta varten äidin ohjauksessa itselleni uuden puseron. Olin silloin 10- tai 11-vuotias.
Teatteriesiintyjien kiitokset
Veljeni Väinö Mononen on äärimmäinen vasemmalla, neljäs vasemmalta on mahdollisesti veljeni Niilo.
Väinö-veljeni kuului myös Suojeluskuntaan ja osallistui ahkerasti harjoituksiin. Kun sota syttyi, hän jäi Suojeluskunnan riveihin puolustamaan kotikontuja. Hän oli silloin 19-vuotias.

Nuorison juhlapyhien vietosta en osaa sanoa mitään, sillä olin itse sen ajan käsityksen mukaan vielä lapsi. Me lapset naapurustosta kokoonnuimme säästä johtuen joko koulun kentälle pelaamaan pesä- tai jalkapalloa, tai meidän suureen tupaan leikkimään seuraleikkejä.

Keinu rakennettiin aina pääsiäiseksi. Isä veljieni avulla teki sen heinäsarraimeen. Oli hauska hyppiä keinusta heinäkasojen päälle. Meidän keinulla kävivät myös lähinaapurien lapset. Osuuskaupan keinu oli keskellä taajamaa ja siellä kävi väkeä enemmän. Sen pystyttivät luultavasti kaupan autonkuljettaja ja hevosmies. Nämä olivat sellaisia narukeinuja. Pysyvää keinua, kokonaan puusta rakennettua ei minun tietääkseni kosken pohjoispuolella ollut. Eteläpuolesta en tiedä.

Ennen sotaa en ehtinyt oppia tanssimaan. Olin sodan syttyessä 14vuotias ja meillä oli sääntö, että ennen rippikoulun käyntiä ei tansseihin ole asiaa. Juho Naskalilla naapurissa oli gramofoni, ja sillä soitettiin Emmaa, Väliaikaista, Nikkelimarkkaa ja Heili Karjalasta. Nämä ovat jääneet mieleeni. Seurojen- ja Työväentaloilla järjestettiin iltamia, joiden lopussa aina tanssittiin. Pelkkiä tanssitilaisuuksiakin järjestettiin. Se kävi ilmi itseäni vanhempien puheista, mutta en muista, missä ja milloin.
Nummisuutaritko?
 

Olin 5-vuotias, kun Kiviniemen pohjoispiirin koulu valmistui naapuritontille. Alakoulun opettajalla oli samanikäinen tytär, Annikki. Meistä tuli leikkitoverit ja henkiystävät. Olimme niin erottamattomat, että meistä puhuttiin kylällä aivan kuin olisimme olleet kaksoset. (Yhdennäköisyyttä tämä ei kuitenkaan tarkoita.) Annikin kanssa olimme luokkatoverit vielä Keski-Vuoksen Yhteiskoulussa sodan syttymiseen asti. Ja vaikka sota heittikin meidät kauas toisistamme, ystävyys ja yhteydenpito on säilynyt tähän päivään asti.

Kepposia kyllä tehtiin. Muistan, kun veljeni muovailivat savesta käärmeen ja laittoivat mustasta langasta sahanteräkuvion selkään ja asttivat sen pihakivelle päivää paistattamaan. Onnistuivat hyvin säikäyttämään minut.

Ystävällisin terveisin

Lempi Helena Kosonen
(synt. Mononen), Hämeenlinna