Ilmi Söderin evakkotarina
äiti sinnitteli lapsensa vesikelkassa turvaan
Isä oli jo kutsuttu rintamalle. Lähtemisen uhka oli ilmassa. Pelon vallassa odoteltiin lähtökäskyä. Äiti oli minun kanssani mökissä ja kävi välillä kyselemässä naapurista asioita. Osa kylän väestä oli jo lähtenyt. Oli vaikea varautua kunnolla lähtemiseen. Äidillä oli huonot jalkineet. Hän kävi kaupassa kysymässä uusia kenkiä. Saatavilla oli vain monoja, joista äiti sai yhdet. Minä olin hoidossa naapurilla sen aikaa.
Pommikoneet olivat lennelleet kaiken päivää ja pommittaneetkin. Yöllä sitten tultiin kolkuttelemaan ovelle ja annettiin määräys lähteä. Mukaan saisi ottaa vain sen, minkä kulkemaan sai. Vihollinen oli hyvin lähellä ja käsky oli lähteä heti. Äiti kyseli hätääntyneenä ohjeita, kun oli pieni, alle vuoden ikäinen lapsikin mukana. Sotilas neuvoi menemään Sudenhäntään, josta oli kuljetus Suvannon yli kirkkorantaan. Kylä oli jo melkein tyhjä. Koko aamuyön kuljetettiin ihmisiä yli.
Äiti lainasi naapurista vesikelkan, kääri minut pumpulitäkkiin ja sijoitti siihen. Kelkkaa vetäen äiti lähti kohti Sudenhäntää. Oli kova pakkanen ja matka useita kilometrejä. Aamu alkoi valjeta, kun äiti pääsi Sudenhäntään. Ylikuljetuksia ei enää suoritettu valoisuuden ja pommiuhkan vuoksi. Sotilaat neuvoivat äitiä lähtemään maitse kohti Kiviniemeä, josta pääsisi junaan. Mikäs siinä auttoi – oli lähdettävä taivaltamaan jalkaisin pitkää matkaa.
Kulkeminen kesti koko päivän. Välillä oli mentävä metsään pommituksia suojaan. Muita kulkijoita ei enää kovin paljon ollut. Rautulaisten ryhmä oli menossa autolla samaan suuntaan, mutta äiti ei mahtunut mukaan.
Välillä levättiin tien varrella olevassa mökissä ja jatkettiin matkaa. Sotilaat yrittivät välillä auttaa ainakin kelkan vetämisessä. Eräs mies tuli hevosella yksinään ison kuorman kanssa. Eräs sotilas pysäytti miehen ja vaati, että äiti ja minut otettaisiin kyytiin, samoin kelkka. Mies ei ensin aikonut tehdä niin, mutta sotilaan määrätietoisuus pakotti hänet ottamaan meidät kyytiin. Niin äiti pääsi lapsineen ja kelkkoineen Kiviniemen laitaan.
Silloin tuli hälytys ja kaikkien piti etsiytyä suojaan. Kun vaara ohi -merkki annettiin, mies löi hevosta ja lähti kiireesti eteenpäin jättäen äidin tielle. Ei auttanut muu kuin taas lähteä jalkaisin eteenpäin. Matkaa ei ollut enää kovin paljon.
Kun äiti lähestyi Kiviniemen kosken siltaa, häntä kiellettiin menemästä sillalle. Sinne ei päästetty ketään, koska siltaa pommitettiin. Äiti ei uskonut vaan lähti juoksemaan sillan yli. Kiireessä minä putosin kelkasta, mutta onneksi äiti huomasi sen ja pysähtyi kaappaamaan minut syliinsä ja jatkoi juoksuaan. Hän pääsi yli ja kyyristyi ensimmäiseen paikkaan, minkä huomasi. Se oli lumiaura, jonka siivekkeen alle hän kyyristyi. Pommit eivät osuneet siltaan, mutta maastoa tuhoutui. Kiviä ja soraa lensi auran pintaan.
Kun vaara ohi -merkki annettiin, äiti lähti liikkeelle ja silloin ilmestyi sotilaitakin, jotka kauhistelivat siviilien läsnäoloa. Äidin serkku sattui olemaan myös siinä joukossa ja kehotti kiireesti menemään asemalle. Hän ei voinut lähteä saattamaan. Äiti lähti kelkkoineen kohti asemaa, mutta tie oli huonossa kunnossa. Pommit olivat repineet sen paikoin ihan auki. Aseman suunnasta lähti tuttu mies juoksemaan vastaan ja tempaisi minut kainaloonsa ja auttoi äitiä selviytymään kelkkoineen asemalle ja kiireesti pommisuojaan.
Suoja oli täynnä ihmisiä, aikuisia ja lapsia. Siellä odoteltiin tuntikausia. Yön hiljaisuudessa juna sitten peruutti hiljaa asemalle ja väki saattoi siirtyä junaan. Pimeä juna lähti liikkeelle yön turvin. Jonkun ajan kuluttua valotkin sytytettiin. Äiti sai kanssamatkustajiltaan evästä, kun ei ollut älynnyt varata syömistä mukaan. Minä olin saanut osani matkan varrella. Elisenvaarassa järjestettiin ruokailu kaikille. Lapsille oli velliä. Sitten taas junaan ja matka jatkui – jonnekin. Päämäärästä ei ollut tietoa. Pitkän ajan kuluttua juna pysähtyi Varkauden asemalle.
Väki komennettiin autoihin ja äiti löysi lapsineen ja tavaroineen itsensä Rantasalmelle menevästä autosta. Törrösen kirjakaupasta saimme sitten suojan ja majapaikan. Savossakin oli pommituksia, mutta niitä ei niin kovasti pelätty eikä aina menty suojaankaan. Äiti muisteli, että pastori Liesmaakin olisi ollut evakossa siellä kirjakauppiaan luona.
Koko talvi meni Rantasalmella. Talvisodan päättymisen jälkeen äiti ohjattiin Sysmään, Nuoramoisiin. Sen jälkeen tuli siirto Lempäälään, jossa äiti toimi keittäjänä Kotiteollisuuskoulussa.
Ruuanlaitto oli vaikeaa, sillä raaka-aineista oli pula. Äiti muistelee kanaa käytetyn paljon.
Sitten tuli siirto Ruovedelle. Karjalan paikkaa vasten saatiin mökki Ylistalon mailta Visuvedeltä.
Ilmi Söderin kerronnasta muistiin merkitsi tytär Raija Söder
Ilmi Söderin evakkotarinan oheisen muistelun
lyhennetty versio on julkaistu 2001 ilmestyneessä kirjassa:
”Kävit sie? Näit sie? Muistat sie? Evakkotarinoita.”.
Oheinen kirjoitus on julkaistu Suvannon seudussa 8/2001.
