Säätiön perustamistehtävät olivat lähteneet ripeästi liikkeelle, oli kulunut vain puoli vuotta ja säätiö oli saanut oikeusministeriössä toimiluvan. Kun sääätiö 20.8. merkittiin säätiörekisteriin, niin pidettiin merkittävä hallituksen kokous, jossa tehtiin päätöksiä käytännön asioista toimintaa aloitettaessa.

Pöytäkirja tehty Suvanto-Säätiön hallituksen kokouksessa Sakkolan kirkkoherran virastossa Lempäälässä torstaina lokakuun 7. päivänä 1948. Saapuvilla olivat: puheenjohtaja Juho Kekki ja jäsenet Santeri Ollikainen ja rovasti Joonas Laurila.

-----------

1 §
Päätettiin ottaa vastaan kiitollisuudella Mannerheimliiton Sakkolan osaston Suvanto-Säätiölle tekemä seitsemänsadatuhannen (700.000) markan suuruinen lahjoitus. Tästä lahjoituksesta päätettiin muodostaa Hörbyn nimeä kantava rahasto, jonka pääoma pidetään koskemattomana, mutta korkoja käytetään säätiön tarkoitusperien mukaisesti.

2§
Päätettiin ilmoittaa sanomalehti Karjalassa, että Suvanto-Säätiö on nyttemmin rekisteröity ja voi ottaa vastaan lahjoituksia.

3§
Säätiön nimeä kirjoittamaan hallituksen puheenjohtaja taikka hänen estyneenä ollessaan varapuheenjohtajan kanssa määrättiin hallituksen jäsen Santeri Ollikainen.

4§
Päätettiin ostaa säätiölle tarpeelliset pöytä- ja tilikirjat sekä leimasin ja kansliatarpeita.

5§
Rahastonhoitajaksi valittiin puheenjohtaja Juho Kekki.

Pöytäkirja tarkastettiin ja allekirjoitettiin

Juho Kekki - Santeri Ollikainen - Joonas Laurila

Vuoden 1948 aikana oli säätiön viralliset perustamistyöt saatu toimitettua, joten vuoden loppupuolella voitiin ryhtyä taloudellisen tilanteen parantamiseen voidakseen toteuttaa säätiön sääntöjen mukaista tarkoitusta.

Lahjoitusten vastaanottaminen sakkolalaisilta yhtymiltä saatiin toimintavuonna käyntiin. Peruspääoman lahjoittaja Mannerheimliiton Sakkolan osasto ilmoitti, että aikaisemman 500.000,- markan lisäksi se lahjoittaa vielä 200.000,- markkaa, joten säätiön hallussa kertomusvuoden päättyessä oli varoja 700.000,- markkaa. Lisäksi edellämainittu pääoma oli vuoden aikana kasvanut korkoa 10.364,- markkaa.

Säätiölle oli kertomusvuonna tehty muitakin lahjoituksia, mm. Lupran Osuuskassa oli lahjoittanut 100.000,- markkaa, Suvannon Seudun palovakuutusyhdistys huomattavan määrän ja Sakkolan kunnan jäljelle jäänyt omaisuus oli anottu luovutettavaksi säätiölle. Näiden lahjoitusten lopullinen luovuttaminen siirtyi kuitenkin vuodelle 1949, joten säätiön varoissa oli odotettavissa huomattavaa lisääntymistä ja sen mukana toiminnan vilkastumista.

Hallintoelinten toiminnasta voidaan vielä mainita, että säätiön perustamisesta 8.6.1947 vuoden 1948 loppuun säätiön hallitus ja valtuuskunta kokoontuivat virallisesti kaikkiaan neljä kertaa ja kirjattiin näissä kokouksissa 22 pöytäkirjan pykälää ja sääntöihin sovitettiin myös kaikkiaan 22 pykälää. Epävirallisia, pöytäkirjattomia neuvotteluja näinä alkuaikoina oli useita, samoin vielä pitkin matkaa säätiön toimikautena.

Säätiön valtuuskunta oli huolestunut inflaation voimakkaasta jatkumisesta ja päätti vuosikokouksessa 1951 rahavarojen sijoittamisesta obligaatioihin tai metsäkiinteistöihin. Obligaatioita ostettiinkin jonkun verran, mutta sopivaa metsäkiinteistöä ei ilmaantunut.1956 tuli myyntiin Hattulanmäen tila Lempäälässä ja saman vuoden maaliskuussa pitämässään kokouksessa säätiön valtuuskunta teki päätöksen ostaa puolet Hattulanmäen tilasta, joka oli pinta-alaltaan noin 30 hehtaaria, josta vajaa puolet metsäää ja loppu tonttimaaksi soveltuvaa peltomaata.

Asiaa hoitamaan valittiin toimikunta, johon tulivat talousneuvos Juho Kekki, pankinjohtaja Aleks Kallonen, herastuomari Juho Kekki, talonomis-taja Santeri Ollikainen ja sähköteknikko Yrjö Raaska. Kauppa tehtiin 8.3.1956. Valtuuskunta hyväksyi kaupan 4.4.1956 pitämässään kokouk-sessa ja niin tuli säätiön omistukseen 1/2 Hattulanmäki -nimisesta tilasta RN:o 2/72 ja 1/2 jutila -nimisesta tilasta RN:o 11/11 Moision kylästä.

Tilan asioita hoitamaan valittiin toimikunta puheenjohtajana Yrjö Raaska sekä jäseninä Santeri Ollikainen, Matti Naskali ja Juho Kekki (Ristolan Juho). Tämä hoitokunta toimi vain vuoden 1956, jonka jälkeen tilan hoito ja valvonta jäi säätiön hallituksen tehtäväksi. Suurin osa pinta-alasta muodostettiin asuntotonteiksi, jotka myytiin muutamassa vuodessa, ja paikalle muodostui Ruskea-ahteen omakotialue.

Suvannon maisemat muuttuivat hämäläisiksi monen sakkolalaisen kohdalla. Säätiö sijoitti varansa tuottoisasti maatilaan Lempäälässä.

Tilanostolla turvattiin omaisuuden säilyminen inflaatiolta ja se vahvisti säätiön taloutta ratkaisevasti. Näin on sakkolalaisten keskuudessa voitu ylläpitää kotiseudun muistojen moninaista vaalimista, tukea opiskelevaa nuorisoa sekä toimintaansa jatkavia sakkolalaisia järjestöjä. Pelkkien rahavaroista saatavien korkojen varassa toiminta olisi ollut huomattavasti vähäisempää.

Kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana tuotto jaettiin pääosin opintoavustuksina nuorille opiskelijoille ja osaksi seuroille ja yhdistyksille. Ensimmäiset opintoavustukset jaettiin vuonna 1950, joilloin 12 hakijaa sai yhteensä 50.000,- vanhaa markkaa. Ensimmäisen vuosikymmenen aikana jaettu määrä oli 21.360,- markkaa, josta seuroille ja yhdistyksille 2.250,- markkaa. Vuoteen 1967 mennessä oli jaettujen avustusten määrä yhteensä 106.790,- nykymarkoiksi muutettuna.

Kirjasessa: SUVANTO-SÄÄTIÖ
50 vuotta sakkolalaista perinnnetyötä
Toimituskunta: Hannu J. Paukku, Matti Naskali, Yrjö Raaska, Esko Kallonen