|
|
Museon esittely

Lempäälässä
Kuokkalan museoraitilla sijaitseva Sakkola-Museo on avattu kesällä
2000. Sen tarkoituksena on esitellä Karjalan kannaksella sijainneen
Sakkolan kunnan kulttuurihistoriaa. Museon toiminnasta vastaa
Sakkola-Säätiö.
Sakkola-Museon esineistö ja materiaalit on saatu
lahjoituksena. Suurin osa esineistä on tuotu Sakkolasta Kanta-Suomeen
evakkomatkojen aikana. Alla on esittelyä pysyvistä perusnäyttelyistä.
Lisäksi ensimmäisessä huoneessa on vuosittain vaihtuva teemanäyttely.
Museosta voi myös ostaa Sakkola-aiheista kirjallisuutta sekä
muistoesineitä itselle tai tuliaisiksi.
Eteiset
Väinö
Linnan Tuntemattoman sotilaan kuuluisilla hahmoilla on esikuvansa:
Rokka ja Suven Tassu olivat kaksi sakkolalaista maanvijelijää, Viljam
Pylkäs ja Toivo Ruuna. Pylkäs oli kotoisin Sakkolan Haparaisten kylästä
ja Ruuna Sakkolan Pannusaaren kylästä. Ulkoeteisessä on materiaalia
heistä.
Sisemmästä eteisessä löytyy kartta Karjalan kannakselta.
Sakkolassa valmistettuja seinävaatteita sekä urheiluaiheista
materiaalia.
1. huone (vastapäivään)
Vitriineissä on museon
arvokkaampia pikkuesineitä: lasi- ja keramiikka-astioita, mitaleita ja
hopealusikoita. Valoseinämässä on vuosittain vaihtuva teemanäyttely.
Nurkassa
on sakkolalainen lottapuku. Sen vieressä on lotan komennustodistus,
littera ja tuntolevy sekä Lottien kultaiset säännöt. Muhkea hopeoitu
sarvi on hiihtokilpailun kiertopalkinto. Piikkilanka on tuotu poterosta
Terenttilän suolta, läheltä Taipaleenjokea.
Seinällä on Yrjö
Raaskan käsin jäljentämä kartta Sakkolasta ja siihen on merkitty
jokainen kylä taloineen. Kartan alapuolella on vihreä varustekaappi,
jossa Kapteeni Yrjö Raaska piti omaisuuttaan koko sodan
ajan rintamalohkolta toiselle. Kartan vieressä on 1.3.1940
päivätty peitepiirros suomalaisten puhelinlinjoista Keljan lohkolla
Suvannon pohjoisrannalla.
Kolmannessa lasivitriinissä on
sotamuistoja: mm. Suven Tassun pakki, passi ja puukko, kannettava
kenttä-puhelin, kompassi sekä ruostunut rynnäkkökiväärin patruunalipas.
Seinäkello
seinällä on evakuoitu sakkolalaisesta talosta ja seurannut
suomalaissotilaita koko sodan ajan korsusta toiseen. Sodan
jälkeen se
palautui ehjänä oikeille omistajilleen.
Huoneessa
sijaitsee lipasto, jossa Sakkolan kunnanarkisto tuotiin evakkoon.
Lipaston yläpuolella sijiatsevan Tihvinän jumalanäidin ikonin on
maalannut ja lahjoittanut Aune Koppanen.

2. huone
Keskellä
huonetta on Sakkolan kirkon pienoismalli, jonka on tehnyt Manne Kuisma
vuonna 2000. Kirkko oli luterilainen (rakennettu 1700-luvulla) ja se
paloi vasta jatkosodan alussa venäläisten perääntyessä. Vuonna 1942
paikalle suunniteltiin jo uutta modernia kirkkoa, jonka luonnokset
näkyvät alttaritaulun vieressä, mutta sitä ei koskaan ehditty rakentaa
uudelleen.

Vitriinissä
on käsikirjoituksia ja kirjahyllyssä paljon Sakkolaan ja Karjalan
kannakseen liittyvää kirjallisuutta. Kirjahyllyssä on lisäksi lukuisia
sotaveteraanimatrikkeleita. Seinillä on Israel Maasalon sekä Larin
Paraskeen elämästä kertovat näyttelyt. Israel Maasalo oli Sakkolan
kanttori vuosina 1899-1927. Näytteillä on lisäksi materiaalia mm.
Virkin sahasta sekä Kekkilän kartanosta. Martti Ahtisaaren isä oli
töissä Virkin sahalla kirkkorannassa. Kekkilän kartano oli kuuluisa
puutarhoistaan.
Suomen keisarillinen senaatti osti maan
vaurastumisen myötä 1860-luvulla venäläisten aatelisten lahjoitusmaita
valtiolle ja möi ne edelleen suomalaisille talonpojille. Näin
talonpojat käytännössä vapautuivat maaorjuudesta. Seinällä on kopio
yhdestä tällaisesta asiakirjasta.
Keittö
Keittiössä on
sakkolalaisia arjen käyttöesineitä tavallisista kodeista:
silitysrautoja, perunakappa, sokerirasia, juustomuotti, pärekoreja,
separaattoreita, kahvimylly, pyyhkeitä, luonnonväreillä värjätty
narukassi ja paljon muuta.
Lasivitriineissä on esillä käsin
kudottuja tekstiilejä arkeen ja juhlaan: verhoja, lakanoita, paitoja,
pitsejä, kirkkosilkkejä, pöytäliinoja, pyyhkeitä sekä jopa käsin
kirjaillut alushousut.

|
|
|
|