Volossula

Volossulan nimi juontaa juurensa kreikkalaiskatolisesta ristimänimestä Volosov. Vatjan viidenneksen verokirjan mukaan kylän alkuperäinen nimi on ollut Volosova, mistä myöhempi nimi Volossula on vähitellen kehittynyt. Volossula muodossa kylän nimi tavataan jo 1600 -luvun asiakirjoissa. Puhekielessä kylästä ei juuri Volossulan nimeä käytetty, vaan kylää sanottiin Makkaran kyläksi tai Makkaraksi. Makkaran kylä Volossula todella olikin, sillä ylivoimaisesti yleisin sukunimi oli Makkara.

VolossulaVolossula oli melko pieni kylä. Siihen kuului vain 16 taloa. Kylä sijaitsi Suvannon pohjoisrannalla järven ja Taipaleesta Kirkonkylän kautta Kiviniemeen johtaneen maantien välisellä alueella. Matkaa maantielle kylästä tuli vajaat kaksi kilometriä. Luoteisosaltaan kylä rajoittui Keijan kylään, pohjoisessa Vilakkalaan ja idässä Kaarnajoen kylän metsiin. Volossulan ja Keljan rajalla oli Pähkenikkö, missä kasvoi runsaasti pähkinäpensaita, joista saatiin pähkinöitä.

Kyläläisten kotipellot sijaitsivat välittömästi talojen lähettyvillä ja ulottuivat Suvannon rantaan. Volossulan pinnanmuodoissa oli havaittavissa järven entinen rantaviiva jyrkkänä penkereenä, kuten useimmissa muissakin Suvannon rannalla sijainneissa kylissä. Ylempänä sijainneet yläpellot olivat suhteellisen tasaiset. Tästä rantaan päin oli jyrkkä pudotus ja rannassa oli jälleen melko tasaiset rantapellot.

Useimmilla kylän taloista oli niittypalstat Vilakkalassa Lamminniityillä.

Kylän metsät sijaitsivat asutun alueen itä- ja pohjoispuolella Kaarnajoen ja Vilakkalan kylien suunnalla. Näillä alueilla kasvoi männyn, koivun ja lepän lisäksi Sakkolassa melko harvinainen kuusi. Paikoin oli aivan puhtaita kuusikoitakin - närreikköjä. Muutamilla taloilla oli metsäpalstoja myös Koverojalla, esim. Töllinpalstat.

Kunnan ylläpitämä kylätie johti Volossulasta Vilakkalaan, koska kylä oli toiminnallisesti varsin läheisessä kosketuksessa Vilakkalan kanssa. Suvannon rannan suuntaisesti kulki kaksi kärrytietä Keljan suuntaan. Samoin järven rannan suuntaisesti johti jonkin verran parempi tie Riiskan metsien kautta Patoniemen hietikoille ja edelleen Metsäpirtin pitäjään kuuluneeseen Kirvesmäen kylään. Makkaran aholta, kylän laidalta, johti metsätie Paukun tielle Kaarnajoen Hätäkorpeen. Tätä tietä oikaisten päästiin lyhyellä matkalla Kennahonmäelle Vilakkalan kansakoululle.

Aikanaan, kun laivaliike oli Suvannolla vielä voimissaan, oli kylä vesiliikenteen kannalta varsin edullisella paikalla. Laivat poikkesivat säännöllisesti kylän kohdalla olleelle Makkaran laiturille.

Volossula kuului Vilakkalan kansakoulupiiriin ja näin ollen useimmat järjestäytyneet toiminnat tapahtuivat koulupiirin muiden kylien kanssa yhteistoiminnassa. Suurin osa kylän nuorista miehistä kuului suojeluskuntaan, tyttäret ja emännät kuuluivat lottiin ja marttoihin. Nuorisoseura- ja urheilutoiminta olivat myös erittäin vireitä. Juho Kyllästinen, Matti Kuuppo, Meeri Kuuppo ja Mikko Kyllästinen menestyivät kyläläisistä parhaiten hiihdossa. Nuorten kristillisen yhdistyksen toiminnassa oltiin aktiivisesti mukana Haparaisten - Keljan yhdistyksessä. Posti tuli hevoskyydillä joka arkipäivä Sakkolan kirkolta Vilakkalan Tienristille, jonne Volossulan, Kaarnajoen ja Vilakkalan asukkaat kokoontuivat postiaan noutamaan. Samalla voitiin vaihtaa mielipiteitä ja ajatuksia eri kylien asukkaiden kesken.

Kaikki kylän asukkaat saivat pääasiallisen toimeentulonsa maataloudesta ja karjanhoidosta. Lähes jokaisessa talossa pidettiin lehmiä, lampaita ja sikoja sekä hevosia. Talvisin useimmat kylän miehistä lähtivät metsätöihin tekomiehiksi tai ajomiehiksi. Hevosta käytettiin peltotöissä ja tukinajossa. Heikki Kyllästinen harjoitti puutavaraliikettä antaen töitä monille lähipitäjien hakkuu- ja ajomiehille. Martti Kyllästinen välitti lihatavaraa Viipuriin ja Käkisalmeen sekä pitokarjaa lähikylien asukkaille.

Talvisodan jouluaamuna joutui Volossula vihollisen hyökkäyksen kohteeksi. Ilman tavanomaista tykistövalmistelua ja lumipyryn suojassa venäläisosastojen onnistui tulla Suvannon yli ja pureutua rantaan Makkaran laiturin ja Pähkenikön välisellä alueella. Laiturin luona vihollinen pesiytyi laiturilta kylään johtaneen tien varressa olleeseen syvään puronuomaan. Samaan aikaan venäläiset pääsivät Suvannon yli myös Patoniemessä ja Keljassa. Patoniemessä ja Volossulassa tilanne saatiin suomalaisittain hallintaan joulupäivän aikana, mutta Keljan alueella jouduttiin käymään kolme vuorokautta erittäin kiivaita taisteluja ennen kuin vihollinen onnistuttiin heittämään takaisin.


Hannu J. Paukku: SAKKOLAN KYLÄT TUVASTA TUPAAN 1939, Sakkolan historiaa II
kartta © Maanmittauslaitos/PiSa lupa nro 52/4033/1999

 viiri