Kaksi vuosikymmentä myöhemmin laadittiin kuuluisa Vatjan viidenneksen verokirja, jolloin asuttujen talojen määrä oli kasvanut 314:ksi, mutta veroa maksavien mieshenkilöiden yhteissumma vähentynyt 480:een. Lääninherrojen perheisiin niistä kuului 5, tilallisten 38, talonpoikien 427, kyytimiehiä oli 2, vuokralaisia 4 ja kirkollisia virkamiehiä 4. Erään arvion mukaan asukkaiden kokonaismäärän voisi olettaa nousseen noin 2400:aan. Koko väestö oli tähän aikaan kreikkalaiskatolista.

Ruotsalaisten ja venäläisten vuoroon tekemät hävitysretket aiheuttivat varsinkin 1500-luvun jälkipuoliskolla näillä tienoilla asutuksen melkein täydellisen tuhoutumisen. V. 1589 verokirjan mukaan Sakkolassa oli vain 5 talonpoikaa, ne kaikki luterilaisia. (Raudussa 3 lut. ja 8 kr.kat.). Koko pitäjän entinen väestö oli siis joko tuhoutunut tai mennyt pakosalle. Seuraavina vuosina muuttoliike autiotiloille vilkastui. Vuonna 1591 Sakkolassa oli 70 luterilaista talonpoikaa (Raudussa 44 lut., 8 kr.kat.), mutta v. 1593 enää 66 (Raudussa 30 lut., 7 kr. kat.). Nähtävästi osa luterilaisesta väestöstä olikin Sakkolassa vain käymäseltään ja palasi takaisin entisille asuinpaikoilleen. Alueluovutuksen jälkeen Ruotsin puolen viranomaiset suorastaan yllyttivät siihen. Mainitaan nimittäin, että v. 1598 lähetettiin Muolaan kappalainen Axel Henrikinpoika Käkisalmen lääniin muuttaneen siirtoväen luo kehoittamaan sitä palaamaan takaisin.

Sen jälkeen taas, kun ruotsalaiset saivat Käkisalmen Karjalasta pysyvän otteen ja rintama siirtyi Inkerin puolelle, lääniin muutti uutta asujamistoa varsin runsaasti muualtakin Suomesta kuin Äyräpään kihlakunnasta. Vv. 1601-13 muutti esimerkiksi Savosta Karjalaan ja Inkeriin sadoittain perheitä. Niinpä Tavisalmelta (Kuopion tienoilla) lähti 256 perhettä, Rantasalmelta 192, Säämingistä 156 ja Mikkelin tienoilla 77 perhettä. Eräissä tapauksissa jo sukunimet viittaavat uusien asukkaiden entisiin kotipaikkoihin. Sellaisia ovat Jääskeläiset, Savolaiset, Virolaiset, Hämäläiset, Pohjalaiset ja monet muut.

Antti Toiviainen oli 1540-luvulla Viipurissa porvarina ja raatimiehenä, Hämeessä asusteli 1570-luvulla Suikkasten rälssisuku, Jämsän luetteloista on löytynyt Kottilan tila, Sysmästä Möngön torppa, Nurmijärveltä Hynnä jne. Näyttipä olojen vakiinnuttua entistäkin väestöä palanneen takaisin. Vuonna 1613 oli nimittäin 197 luterilaisen talonpojan lisäksi 11 kreikkalaiskatolista (Raudussa 87 lut. ja 20 kr. kat.).

Ruotsalaisia nimiä vilahtelee vanhojen sukujen joukossa melkoisesti, esimerkiksi Silvasti, Skyttä, Wellingk, Skinnari ja Lamberg. Viimeksi mainitun suvun ensimmäinen miesjäsen kuuluu joutuneen paikkakunnalle Ahvenanmaalta sotavankina.

Karjalaan saapunut siirtoväki ei yleensä ollut varsinaisia talollisia, vaan kruununtorppareita ja tilatonta väestöä, joukossa myös niitä, jotka olivat lähteneet pakoon sotaväenottoa tai muita rasituksia. 1700-luvulla kerrotaan tilanherrojen käyneen värväämässä asukkaita muilta paikkakunnilta.

Kreikanuskoisten karjalaisten lukumäärä Ruotsin puolella väheni jatkuvasti, kun valtiovalta ryhtyi painostamaan uskon asioissa, kuten edellä on kerrottu. Pakenemista ei kyennyt pysäyttämään muuta kuin tilapäisesti sekään vaikka 1633 hallitus käski rajavahteja hirttämään jokaisen karkulaisen.

V. 1654 ilmoitetaan Sakkolassa asuneen 177 talonpoikaa. Isonvihan aikana pitäjän väkiluku oli epävakainen ja viipyi vuosia, ennenkuin normaali elämä palasi. V. 1754 Sakkolan ja Metsäpirtin yhteinen asukasmäärä oli 2742. Vuonna 1879 koko silloinen Sakkola käsitti jo 7514 asukasta. Vuonna 1886 Suur-Sakkolan asukasluku oli 8102 ja vuonna 1900 jo 9433 asukasta., joista 21 ruotsin- ja vain 2 venäjänkielistä.